keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Ei kahta ilman kolmatta, vai?

Tarkoituksena on purkaa omia tuntemuksia siitä missä mennään. Freya lähenee 1,5 vuoden ikää ja tähän mennessä olemme erittäin aktiivisesti harrastaneet agilityä, tokoa ja hakua. Meillä on siis kolme päälajia, joita viime keväänä treenasimme jokaista vähintään kaksi kertaa viikossa. Meillä oli siis välillä viikkoja, jotka sisälsivät kuusi ohjattua treeniä.

Jossain vaiheessa kolmen lajin välillä tasapainoilu alkoi käydä voimille. Huomasin olevani treeneissä ärtyneempi ja pinna oli tiukalla. Tokon treenaamisesta tuli hyvinkin virallista ja unohdin hauskan pidon. Viime talven jälkeen Freyan tokoilu oli todella hyvällä mallilla ja uskon, että olisimme
 tuolloin  suoriutuneet alokokeesta huomattavasti paremmin, kuin toukokuussa, jolloin meidän ensimmäinen kisapäivä koitti.

Ensimmäisessä alokasluokan kokeessa väsymys vaikutti jo meihin molempiin. Selvisimme kokeesta, koska liikkeitä oli hinkattu niin paljon. Vaikka Freyan seuraamisen vire oli ihan hukassa, muut varmat liikkeet keräsivät sen verran pisteitä, että ykköstulos napsahti. Ensimmäinen alo-koe kuitenkin herätti minut. Oliko treenaamisestamme tullut arkista puurtamista yhteisen hauskanpidon sijaan?

Kokeen jälkeen nollasin tilanteen. Vähensimme hakutreenejä ja tokotreeneissä paneuduttiin vireen nostamiseen tekniikkahiomisen sijaan. Toivon, tulokset näkyvät marraskuussa, jolloin on meidän toinen alokasluokan koe, edellyttäen, että Freyan juoksut eivät osu kokeen kanssa päällekkäin (mitä pahoin pelkään). Alokasluokkaan siksi, että haluan saada Freyan vireen kuntoon, ennen kuin siirrymme avoon.

Jälkeenpäin huomaan, että kolmeen lajiin paneutuminen tuolla intensiivisyydellä, omat lähtökohtani koiraharrastuksessa huomioiden, on ollut liikaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että toko ja agility ovat meidän päälajimme. Haku on minulle vielä tuntematon laji, joka vaatii ihan erityistä paneutumista ja keskittymistä, jotta pystymme myös kehittymään.

Haluan kuitenkin ylläpitää sitä, mitä olemme hakurintamalla saaneet aikaan. Freya rakastaa lajia ja tavoitteena on käydä treenaamassa hakua vähintään joka toinen viikko. Esineruutu ja tottis ovat meillä kuitenkin vielä ihan alkumetreillä, joten selvyyden vuoksikin haluan, että saamme Freyan kanssa suoritettua vähintään TK2 tunnuksen ennen kuin alamme jälleen treenaamaan hakua tavoitteellisesti.

Ensi vuoden tavoitteena on metsästää se TK2 meille sekä suorittaa BH-koe. Agilityä rakastamme molemmat, joten tiedossa on varmasti ensimmäiset kilpailut, vaikka sitten mölliradalla! ;) Haluan myös keskittyä kunnolla kahteen lajiin, jotta ei käy niin kuin nyt, että teemme kolmea lajia "vähän sinne päin", hiomatta yksityiskohtia huolellisesti kuntoon. En voi syyttää koiraa virheistä, joita se tekee, jos en ole ensin huolellisesti opettanut asioita sille! Freya on kiltti, nöyrä ja pyrkii aina onnistumaan. Minulla on maailman paras ystävä, joka antaa joka päivä 100%. Miksi en siis minäkin antaisi 100% hänelle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti