torstai 18. heinäkuuta 2013

SBCAK:n leiri Hartolassa 4.7-7. hakuryhmä.

Lupasin kirjoittaa SBCAK:n leirin jälkeen meidän tunnelmista, mutta niinkin voi käydä, että kun päässä on liikaa ajatuksia ja on menossa liian moneen paikkaan yhtä aikaa niin unohtaa bloginsa salasanan. Tilanne korjattu ja päivitys jatkuu....

Olimme siis 2vk sitten Hartolassa leireilemässä. Kuuluimme haku-ryhmään, jossa meidän lisäksemme oli kuusi koirakkoa + kouluttaja. Kouluttajamme toimi leirin ajan Marja Uusitalo, joka oli aivan loistava.

Torstaina 4.7. saavuimme kuuden aikoihin Hartolan koirakeskukseen. Ilta oli sopeutumista ympäristöön, koirien huoltoa ja tankkausta tulevia treenejä varten. Perjantaina pääsimme sitten tositoimiin.

Perjantaina 5.7 koitti Freyan ensimmäinen harjoitus. Olin laatinut aika tavanomaisen perustreenin eli kolme ukkoa noin 30-50m. Uuden maaston ja maalimiehien takia suorapalkalla. Lähetettyäni Freyan matkaan, en oikein osaa sanoa mitä siinä tapahtui. Freya ei tiennyt mihin sen olisi kuulunut mennä, se ei lähtenyt tekemään suoraa pistoa ollenkaan vaan kaartoi oikealle ja jäi sinkoilemaan lähiympäristöön. Kutsuin Freyan luokse ja lähetin uudestaan, Freya sai ääniavun. Vieläkään Freya ei lähtenyt suoraan pistoon. Vasta kolmannella kerralla haamun ja ääniavun kanssa Freya keskittyi ja löysi ensimmäisen maalimiehen ja oli silmin nähden väsynyt sinkoilustaan. Kaksi muuta maalimiestä otettiin haamuilla ja ääniavuilla. Freya löysi molemmat maalimiehet ja oli treenin jälkeen ihan rättipoikki.

Leirin ensimmäinen hakutreeni oli minulle kaikista suurin herätys koko lajiin ja harjoitteluun. Kouluttajan mielipide oli, että Freya on treenannut liikaa samoissa maastoissa ja etsii silmillään. Allekirjoitan kyllä sen, että Freya on liian tottunut nykyisiin hakumaastoihin. Toisaalta Freyalle on aiemmin tehty jo umpipiilojakin, jotka se on löytänyt, hajun avulla, joten kyllä Freya osaa hakea maalimiehiä myös nenällään.

Heikkoon treeniin on varmasti useita syitä, jotka vaikuttivat Freyaan.  Freya on asunut kanssamme isän luona, vaikka ympäristö on tuttu, se ei ole sama reviiri johon Freya on pennusta tottunut ja vaatii varmasti sopeutumista. Nyt oli jälleen uusi ympäristö, uusi metsä, joka oli lisäksi paljon tiheämpi kuin ne metsät joissa Freya on tottunut harjoittelemaan. Ympäristön vaihdos oli kerralla niin suuri, että pienellä bc:llä taisi mennä pasmat sekaisin. Freya treenasi toisena koirana, joten hajuapujakaan ei liiemmin tullut edellisistä suorituksista. Lisäksi ilma oli todella painostavan kuuma ja enteili ukkosta.  Tuulta ei juuri ollut eli keliolosuhteet hakuun olivat jokseenkin haasteelliset. Lisäksi meillä ooli takana reilu kahden viikon tauko hakutreeneistä. En kuitenkaan usko, että koira taantuisi kahdessa viikossa noin paljon. Omissa treeneissä Freya on ollut ihan pro. Näissä treeneissä me palattiin alkuviivoille. Kyllä se vähän pisti miettimään. Toisaalta sain rehellistä palautetta omin silmin nähneenä siitä, millä tasolla olemme tällä hetkellä. Tuli suorastaan huono omatunto siitä, että lähetin Freyan heti alkuun niin haasteelliselle radalle. Onneksi tytön motivaatio on niin kova, että tämä treeni ei vaikuttanut negatiivisesti muihin harjoituksiin.

Perjantain toisella treenillä Freyalle otettiin viisi maalimiestä. Freyalle tehtiin muistikuvapareja eli ensin näytettiin maalimiestä nro 1, katsottiin kun maalimies pakenee ja mentiin katsomaan maalimiestä 2, joka pakeni myös. Freya lähetettiin maalimiehen perään ja sen löydettyään, etsittiin maalimies nro 1. Tällä metodille tehtiin neljä ukkoa, jotka löytyivät hienosti. Freya sai kyllä tehdä kovasti töitä!  Viides maalimies oli lähellä ja tarkoituksella tosi helppo. Freya oli väsynyt treenin jälkeen ja hengitti aika raskaasti. Tytöllä on niin kiire maalimiehillä, ettei se malta edes juoda keskilinjalla ja lopulta useamman kuin kolmen piston jälkeen, Freya alkaa jo silmin nähden väsähtämään. Treeni meni kuitenkin aamuista paremmin. Raskaan päivän päätteeksi veimme Freyan ja Rasmuksen uimaan ja siitä oli molemmilla riemu ylimmillään! Illalla pieni bc nukahti saman tien...

Lauantaina 6.7. hakumetsää vaihdettiin. Freyalle otettiin neljä maalimiestä ääniavuin noin 50 metristä. Tämä treeni meni jo huomattavasti paremmin. Freya teki suoria pistoja ja löysi maalimiehet ilman turhia sinkoiluja. Treenissä oli taas sitä määrätietoista ja itsenäistä Freyaa, jota olen aina tottunut näkemään.

Lauantain toisena treeninä teimme esineruudun alkeita. Tallatulle alueelle tiputettiin esineitä. Sanoin Freyalle käskyn ja kävelimme pientä esineruutua. Freyan löytäessä esineen se otti esineen automaattisesti suuhunsa ja antoi minulle. Tästä tuli huuuuurjat kehut. Siinä ei kauaa mennyt, kun Freya äkkäsi mistä on kysymys. Tästä tulee meidän seuraava työstettävä osa-alue heti, kun normaali elämä rauhoittuu ja pääsemme asettumaan uuteen kotiimme.

Sunnuntaina 7.7. oli oikeat hyvän mielen treenit. Olimme samassa metsässä kuin perjantainakin. Halusin Freyalle kovan leirin jälkeen jotain yksinkertaista ja helppoa, jotta itsevarmuus säilyy. Ensi alkuun otin Freyalle rauhoittumisharjoituksen, koska Freya vahtaa omaa treenivuoroaan niin intensiivisesti, että koira on jo hosumalla väsyttänyt itsensä ihan piippuun ennen kuin pääsemme radalle.

 Teimme Freyalle kaksi maalimiestä. Ensimmäinen piilo oli pitkä pisto ääniavulla. Freya löysi maalimiehen ongelmitta. Toisen maalimiehen kanssa teimme niin, että Freyalle näytettiin kuinka maalimies pakenee metsään. Tämän jälkeen Freya käännettiin ympäri ja maalimies palasi lähelle, kaatuneen puunrungon taakse. Lähetin Freyan, joka ampaisi suoraan tekemään pitkää pistoa. Maalimiehen kohdalla tyttö pisti jarrut pohjaan, kääntyi puunrungolle ja löysi maalimiehen! :)

Tämän jälkeen Freyalle otettiin vielä ilmaisut. Freyaa haukutettiin kolme kertaa kahden eri maalimiehen toimesta ja se meni hyvin. Freya teki 10 haukun sarjaa puhtaasti. Ja tämän tytön haukku ei ole mitään neitittelyä vaan siitä on tullut kunnon "komentavaa" haukkua! Freya sai kehuja ilmaisustaan.

Leirin jälkeen olin kovin ylpeä pienestä urhoollisesta Freyasta. On se vielä kuitenkin kovin nuori(ainakin tuntuu siltä) ja edustimme ryhmämme nuorimpana koirakkona. Freya pisti tänä viikonloppuna koko luonteensa ja kapasiteettinsa peliin ja antoi kaikkensa. On se vaan niin liikuttava persoona <3>Leiristä jäi käteen miljoonia asioita! Uusia harjoitusideoita ja treenitapoja. Joitain muutoksia teemme treenien suhteen tämän leirin myötä. Freya tarvitsee paljon vaihtelevia maastoja ja maalimiehiä, sekä kestoa hakea useampia maalimiehiä radan aikana. Lähdimme leiriltä väsyneinä, mutta tyytyväisinä monta ideaa, harjoitusta ja kokemusta rikkaampana. :)

Viikonloppuna on edessä Amazemen paimennusleiri! Sitä innolla odottaen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti