torstai 6. maaliskuuta 2014

Karkkipäivä!

Jälleen iloista päivitystä keskiviikon treeneistä, jotka molemmat menivät niin hyvin, että vieläkin hymyilyttää!:) Tokossa jatkoimme tilan puutteen vuoksi pelkästään AVO-liikkeiden parissa.  Enää ei olla kaukana ensimmäisestä AVO debyytistä, mutta hiomista riittää. Porvoossa on 6.4 tokokisat ja sinne on tähtäin!:)

Eilen otettiin noutoa, hyppyä, stoppeja ja kaukokäskyjä. Hyppy onnistuu nyt paremmin targetin kanssa ja sitä on vaan vahvistettava niin kauan, että Freya ottaa etäisyyttä hyppyesteeseen ja istuu heti saatuaan käskyn. Myös kaukkareissa on ehkä pientä epävarmuutta etäisyyden kanssa. Koko etäisyydellä Freya jumittaa hetkittäin eikä nouse istumaan käskystä. Mietinpähän vaan, että mitä teen eri tavoin käskyn kanssa, kun etäisyys kasvaa? Pitäisi kuvata videolle yksi treeni...

 Luoksetulon stopit puolestaan valuivat, kunnes Outi sanoi katsovansa, että nojaan hieman eteen ja todennäköisesti painostan koiraa. Oikaisin ryhtiä ja Freya pysähtyi heti käskystä. Näin sitä huomaa kuinka sokea on omalle harjoittelulleen :P Yleisilmeeltään Freya oli jälleen hyvässä vireessä ja olin tyytyväinen treeniin. Huomaan, että naksu on meille tärkeä apuväline! Palkan ajoitus tulee täsmällisesti ja Freyan ilme pysyy iloisena ja varmana, kun se tietää tekevänsä oikein.

Tokon jälkeen oli 1,5h tauko ja sen jälkeen HSKH:n agilityyn! Teemana oli kisanomainen treeni 15 esteen mölliradalla. Radan esteet olivat hypyt, pussi, putket ja muuri. Rata oli perus simppeli, mutta muutamia kikkailuja pääsi tekemään valssilla ja takaa leikkauksilla. Treeneissä koirille tuli radalla yhteensä neljä suoritusta melko ripeään tahtiin. Kahden kierroksen jälkeen rata käännettiin nurinpäin. Neljästä suorituksesta teimme kaksi 5 pisteen rataa sekä kaksi nolla rataa ja me oltiin aivan fiiliksissä! Freyaa on tosi helppo ohjata, kun se on samaan aikaan niin rauhallinen ja nopea. Se ei ikinä piippaile tai hauku, vaikka ei tietäisi mihin pitää mennä, vaan odottaa aina antamaani käskyä, jotta voisi keskittyä seuraavaan esteeseen <3>

 Eilinen oli taas loistava todiste siitä, että jos oma korvien väli toimisi niin meillä ei olisi mitään ongelmia! Kaksi 5 pisteen virhettä radoilla tuli omista ohjauskämmeistä. Ensimmäisellä kerralla valssasin Freyan eteen niin, että sen matka tyssäsi ja F hyppäsi esteen epävarmasti tiputtaen riman. Toisella kerralla yliohjasin eli menin liian lähelle hyppyä, jolloin Freya kiersi koko esteen. Muuten kaikki sujui tosi hyvin! Meidän ryhmä on kehittynyt hirmuisen paljon talven aikana! :)
 
Agilityn koutsi Outi patisteli meitä jo menemään vähintään mölliradoille. Taidetaanpa ottaa seuraava askel keväällä. Tuntuu, että tässä on vähän sama tilanne kuin tokokisoissa. Sitä ensimmäistä kisasuoritusta vaan pitkittää ja kerää henkistä kapasiteettia koitokseen. Ensimmäisen kilpailukerran jälkeen huomaakin, että ei se niin pelottavaa ollutkaan ja kisaura lähtee vauhdilla käyntiin!

Freyan ainoa kompastuskivi on tällä hetkellä kepit, joita se ei hahmota ilman ohjureita, varsinkaan sisäänmenoa. Oikeastaan koko pujottelu näyttää aika karsealta, koska Freya pujottelee niska jäykkänä ennakoiden seuraavaa käskyä, mikä tekee esteen suorittamisesta tosi hidasta eikä liike ole kovin ergonominen Freyan fysiikkaa ja terveyttä ajatellen. Niimpä olen päättänyt opettaa kepit kokonaan uudestaan 2x2-menetelmällä.

Siitä raporttia myöhemmin. Jospa nyt maa sulaisi sen verran, että saisi lyötyä kaksi keppiä maahan! Sääukko pliiis tuo lämmintä! Meillä on jo kova hinku päästä kehittymään lisää!!:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti