Back in business! Pahoittelen taas näitä sekalaispostauksia, mutta viikossa tapahtuu tällä hetkellä niin PALJON asioita ettei jokaisesta kerkeä tehdä omaa postausta. Siispä yritän poimia aina ne oleellisimmat tapahtumat päivitykseen...
Raine oli Freyan kanssa 9.5 Somerolla paimennuspäivillä. Freyalla oli kuulemma sujunut erinomaisesti vaikka ensimmäisellä kierroksella oli virtaa riittänyt. Freya ei saanut kunnon lenkkiä ja aktiviteettia muutamaan päivään ennen Someron reissua, koska olin vatsataudissa ja tästä syystä en siis myöskään mukana paimennuspäivänä. Harmittaa! Onneksi Raine lähti urhoollisesti kaksin Freyan kanssa viettämään hyvää treenipäivää. :)
Freya korkkasi ensimmäiset näyttelynsä junnu-sarjassa Helsingin KV näyttelyssä 11.5. Emme käyneet yhdessäkään mätsärissä tai näyttelytreeneissä ennen h-hetkeä, kiitos vatsataudin. Voisin kirjoittaa oman postauksen siitä, mitä tein väärin ennen näyttelyä ja kehään menoa, mutta ehkä se ei ole asian ydin tässä. Freya sai tuomari Johan Juslinilta H:n seuraavalla arvostelulla:
Hyvin kehittynyt runko, liian terävälinjainen pää, suippo kuono-osa, voimaton lanne-osa, tarvitsee kehittyä etuosastaan, liikkuu voimattomasti ja takaraajat rungon alla, karvanlaatu ok.
Mitähän tuohon nyt sitten sanoisi. Ihan kaikesta en ole tuomarin kanssa samaa mieltä, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Siitä olen samoilla linjoilla, että Freya ei liikkunut kehässä hyvin. Tuntui, että Freyalla oli vain juoksut mielessä ja tyttö oli ihan omissa maailmoissaan ehkä jopa vähän flegmaattinen. En saanut Freyaa ravaamaan kauniisti edessäni vaan oikeastaan "vedin" tyttöä perässäni Freyan välillä haistellessa maata ja jolkotellen perässäni. Askel on ihan varmasti jäänyt lyhyeksi ja laiskan näköiseksi. Freya myös juoksi häntä pystyssä, vaikka tuomari ei siitä mitään kommentoinutkaan. Kävelin muutama tunti ennen näyttelyä Freyan kanssa tunnin lenkin, mutta olisin voinut herätellä Freyaa enemmän ennen kehää. Tästä oppia seuraavaan näyttelyyn, joka onkin jo lauantaina 18.5 SBCAK:n erikoisnäyttely.
Näyttelyiden jälkeen menin seuraavana aamuna Freyan kanssa meidän kodin alakentälle ja juoksutin Freyaa pitkässä ympyrässä monta kierrosta. Tajusin, että olin myös itse juossut kehässä laiskasti, sillä aamulla sain oikean AHAA-elämyksen tuosta näyttelyjuoksemisesta. Ja siinä pitää oikeasti juosta aika kovaa, että Freya lähtee juoksemaan edellä. Nyt Freya ravasi tosi nätisti, kauniilla ja pidemmällä askeleella. Toivottavasti osaan tehdä tuon saman lauantaina kehässä sen kaiken jännityksen keskellä, koska liike oli ihan eri luokkaa kuin edellisen päivän näyttelyssä.
Innostuneen fiiliksen siivittämänä menin Freyan kanssa näyttelyharjoittelun jälkeen vielä rauniotreeneihin. Ilmeisesti tyytyväisyys ja hyväntuulisuuteni tarttui Freyaan, koska Freya oli raunioilla aikamoisissa fiiliksissä. Nostatin vielä Freyan kierroksia hieman ennen kuin päästin tytön etsimään maalimiestä. Toinen maalimies oli umpipiilossa ja se oli Freyalle hankala, mutta tyttö etsi koko ajan sinnikkäästi, kyselemättä minulta apuja. Se on Freyan yksi parhaimpia puolia hakutreeneissä, että tämä tyttö ei luovuta! Freya etsii niin kauan, että maalimies löytyy. Parasta Freyan suorituksessa oli kuitenkin Freyan haukku! Hyvä draivi pisti Freyan haukkumaan ahneesti heti maalimiehen löydettyään eikä niitä 2-3 sekunnin viiveitä tällä kertaa ollut. Olin ihan super tyytyväinen Freyan suoritukseen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti