Agility, haku ja esineruutu

Näistä kolmesta sanasta on tämä viikonloppu tehty. Lauantaina olimme Koirakoulu Kompassin agilitytreeneissä, jossa käytiin läpi pöytä, kepit, putki ja yksi minirata hyppy-hyppy-putki. Aluksi en meinannut saada Freyaa ollenkaan hyppäämään vaan pentu vaan käveli rimasta läpi. Olin ihan hämmästynyt, että kuinka se ei nyt ymmärrä hypätä yli, kunnes tajusin, että Freyalle oli niin tiivis katsekontaki koko ajan minuun, ettei se ymmärtänyt ylittää estettä.

Niinpä onnistuin opettamaan Freyalle hypyn siten, että laitoin kosketusalustaan namin ja ohjasin Freyan eteenpäin. Tällä taktiikalla Freya tajusi homman kerrasta, eikä sen jälkeen ollut enää ongelmia hypyn kanssa. Freya meni kaikki esteet rohkeasti. Ainoastaan aikuisten puomi aiheutti vähän epäröintiä, mutta houkuttelin namim avulla Freyan suoritettamaan esteen ja se menikin lopulta oikein tyylikkäästi :)

Kyllä huomasi, kuinka koira kuumenee aivan eri tavalla agilityharjoittelusta, missä mennään vauhdilla eteenpäin ilman samankaltaista aivotyöskentelyä, kun esimerkiksi haussa. Freya rakastaa hakutreenejä yli kaiken, mutta silti treeneissä koiraan pysyy aina kontrolli. Agilityssä Freya kuumenee niin, että se sinkoilee joka suuntaan ja korvat menee kiinni. Jouduin itse olemaan hyvin raaaauhallinen ohjatessani koiraa ja varoin kaikin keinoin lietsomasta Freyalle lisää höyryä hattuun.

Ohjaaja Tiina Paavola neuvoi rakentamaan hyvän pohjan yksittäisten esteiden kanssa ja käyttämään koulutuksessa kosketusalustaa ja namia. Siten koira oppii menemään eteenpäin, eikä hae koko ajan kontaktia minusta aina seuraavan liikkeen jälkeen. On tärkeää, että koira oppii menemään eteenpäin ihan jo senkin takia, että jos koira toljottaa jokaisen liikkeen jälkeen minua eikä lue yhtään rataa, se rikkoo helposti itsensä. Tämän huomasin jo aivan yksinkertaisen liikkeen, hypyn, opettamisessa.

Sunnuntaina olimme hakuilemassa. Kolmen piston jälkeen otimme vielä vähän esineruudun alkeita. Rami leikitti Freyaa hanskalla, vei sen pienen etäisyyden päähän ja pudotti hanskan. Tällöin minä päästin koiran irti ja jäin katsomaan mitä tapahtuu. Alkuun Freya tuijotti vain Ramia ja pelkäsin jo hetken, ettei se kiinnitä hanskaan mitään huomiota. Onneksi muutaman sekunnin päästä Freyalla syttyi lamppu ja se lähti hakemaan hanskaa.  Kaiken hyvän lisäksi Freya toi minulle hanskan käteen, jonka jälkeen tuli kovasti kehuja ja leikkiä hanskan kanssa. Tämä toistettiin onnistuneesti muutaman kerra ja näin oli meidän ensimmäinen esineruututreeni tehty. Taas oli ylpeys ylimmillään pienestä tytöstämme <3

Kyllä sitä vaan välillä on niin hämillään siitä, millainen pentu meillä onkaan hyppysissämme. Freyan kanssa on ollut tähän asti suunnattoman helppo harrastaa ja käydä koulutuksessa, koska koira oppii älyttömän nopeasti, se pyrkii työskentelemään myös itsenäisesti ja se jaksaa keskittyä. Toivottavasti oma osaaminen riittää tämän kultahippusen kanssa. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ohjaamassa! :)

agilitykurssi ja PAIMENNUSPÄIVÄ

Pitkän, lähes kuukauden mittaisen tauon jälkeen blogi palaa jälleen elävien kirjoihin. Blogin hiljaiselon syynä on oikeastaan se, ettei mitään erikoista ole tapahtunut. Olemme harjoitelleet hakua vähintään kahdesti viikossa ja lisäksi tehneet omia tokoharjoitteita, joihin meillä on loistava alakenttä aivan kotimme lähettyvillä. Tämän lisäksi olemme vähän harjoitelleet näyttelyn alkeita ja omistajaa alkaa kohta jo jännittämään meidän ensimmäinen pentunäyttely, joka on siis 10.11. Helsingin Messukeskuksessa.

                                

Mutta nyt viime viikonloppu oli kyllä niin special tapahtumia täynnä, että kirjoitan tänne näppäimistö sauhuten!

Ensinnäkin lauantaina alkoi meidän kauan odottamamme pentuagility-kurssi Koirakoulu Kompassin järjestämänä. Kurssiin kuuluu kahdeksan oppituntia, joissa joka toinen kerta on agilityä ja toinen tokoa, mutta siten, että opetetaan agilityä tukevia käskyjä ja vieläpä niin ettei koira mene sekaisin tokokäskyjen kanssa vaan agilityyn tulee omansa! Työvuoron takia en päässyt ensimmäiselle tunnille, mutta sain houkuteltua Rainen kurssille (ja tämä ei vaatinut niin paljoa houkuttelua, kun ehkä jotkut ovat saattaneet ymmärtää). Ensimmäinen tunti oli ollut lähinnä koiran hallintaa ja erilaisia temppuja(kuten kieppi ja rundi). Kurssilaisia myös ohjeistettiin koiran lämmittelyssä ennen agilitytreenejä. Olen kovin innoissani tästä kurssista ja raivaan kyllä tiemme vielä seuran agilityryhmään!

Sunnuntaina vietimme todella onnistuneen paimennuspäivän Somerolla! Oli mahtavaa nähdä kasvattaja Marjo sekä kaikki Freyan siskot, joista Hoppukin nähtiin viimein. Viimeksi näin Freyan blue merle-siskon, kun haimme Freyan kasvattajalta kotiin, joten oli hienoa nähdä Hoppukin viimein! :)

Paimennuspäivän ohjelmaan kuului aamupala, kaksi kertaa lampailla sekä lounas.  Freya meni lampaille Rainen ohjauksessa, sillä paimennus on kyllä näiden kahden laji ja minun kannattaa pysyä vain tukijoukoissa kentän laidalla (en ole vieläkään unohtanut viime kertaa, jossa Freya ajoi lampaita minua kohti ja juoksin alta pois sen mitä jaloista lähti). Näillä kahdella homma näyttää sujuvan todella hienosti. Harmittaa nämä pääkaupunkiseudun harrastusmahdollisuudet paimentamiseen, mitkä eivät siis ole kovin kummoiset. Tarkoitus olisi kuitenkin pitää Freyan taitoja yllä sekä päästä kehittymään tässäkin lajissa! :)

Freya on kyllä saanut kipinä paimentamiseen Tyttö jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin tehtäväänsä. Freya ei myöskään hauku lampailla, ei se kyllä hauku muutenkaan, vaan työskentelee intensiivisesti ja keskittyneesti. Kun ohjaaja Tuija Vahlroos pyysi Rainea pysäyttämään Freyan ja Raine antoi komennon "maahan", tuli kuitenkin pienenä yllätyksenä, että Freya totteli Rainea saman tien ja meni maaten. Olemme harjoitelleet maahan-käskyä aika paljon ruokailun yhteydessä sekä seuraamisliikkeessä ja se onkin varmin käsky Freyalle tällä hetkellä. Oli kuitenkin hienoa nähdä, että Freya totteli käskyä saman tien eikä käynyt niin "kuumana", että olisi unohtanut muun ympäriltään. Olimme kyllä kovin ylpeitä pikku paimentytöstämme <3

tiivistä työskentelyä

keppiäkin kuunneltiin

Raine saa neuvoja Tuija-ohjaajalta

 

 Yritämme päästä vielä kerran ennen joulua Somerolle Tuijan oppeihin. Sen verran jäi kyllä paloa tähän paimentamiseen, niin ohjaajalla kuin koirallakin.

Tuloksekas kokeilu! :)

Olemme nyt viikon verran pitäneet tätä iisisti-viikkoa ja saaneet hienoja tuloksia aikaiseksi! Freya on rauhoittunut kotona tosi paljon. Myös yöt ovat menneet paljon paremmin eikä tarpeita ole päässyt kertaakaan sisälle! Tämä kahden kerran ruokinta toimii siis selkeästi paremmin meillä!

Myös tokosta on ollut nyt "palautteluviikko". Ei olla käyty tällä viikolla erikseen treenaamassa liikkeitä. Tietysti mm. lenkin ja ruokailun yhteydessä on ne tietyt asiat, joita vaaditaan aina. Ne kuuluvat jo perus käytöstapoihin eivätkä ole mitään varsinaista tokotreeniä :)

Hakuilemassa olemme nyt käyneet kerran viikossa + raunioilla sunnuntaisin, joten kahdella treenillä on menty nyt viime aikoina, kun meidän tokokurssi loppui. Tämän kuun lopussahan meillä alkaa kauan odotettu pentuagility, joka on kerran viikossa, lauantaisin. Pian on tiedossa myös paimennuspäivä Somerolla, jossa nähdään taas sisarukset, kasvattaja sekä iloksemme Freyan paras ystävä bc uros Torsti! Paimennusta ajatellen, olemme kovasti harjoitelleet maahanmenoa, joka sujuu jo aika hienosti tällä hetkellä. Esim. lenkillä jos Freya pääsee lähtemään vähän pidemmälle ja sille huutaa käskyn maahan niin tyttö on mennyt kiltisti asemiin ja odottanut vapautuskäskyä. Tämä tosin on onnistunut vain melko häiriöttömässä ympäristössä, mutta kuitenkin!:)