Toinen ALO 1 ja SBCAK rotuyhdistysmestaruus!

Huhhuh minkä tempun teki tämä tyttönen! Olimme lauantaina 2.11. SBCAK järjestämässä tokokokeessa ja Freya poimi kokeesta 190 pistettä ja KP!! Samalla voitettiin yhdistyksen mestaruus.Vieläkin vaikea uskoa todeksi....

 Toisaalta kokeessa nähtiin sitä Freyamaista tekemistä, mihin olen tottunut. Freya tokoili tässä kisassa lähempänä omaa tasoaan, kuin ensimmäisessä kokeessa. Silti menin hyvin nöyränä kohti koetta muistellen meidän ensimmäistä ALO-koetta ja 172,5 pisteen suoritusta, mistä jäi kaikkea muuta kuin varma fiilis. Ja nöyryys kyllä säilyy tämänkin kokeen jälkeen. Freyan viretilan kanssa saa olla tosi tarkkana ja sillä on vielä niin paljon pentumaista koheltamista, että ilman palkkaa se saattaa hyvinkin nopeasti keksiä jotain hänelle mielenkiintoisempaa tekemistä.

Kahden kuukauden motivaatiohinkkaus on kuitenkin tuottanut tulosta ja Freyan vire oli ihan eri tasolla mennessämme kehään verrattuna ensimmäiseen alo-kokeeseen. Freyan hyvä kontakti loi minuunkin varmuutta ja jännitys katosi ennen kehäänmenoa. Niillä fiiliksillä olikin sitten helppo tehdä rento ja hyvä suoritus. Eniten mieltä lämmitti se, että Freyan kontakti säilyi myös liikkeiden välissä. Tätä alettiinkin työstämään heti ensimmäisen alo-kokeen jälkeen.

Vielä olisi yksi alokasluokan koe edessä. Siinä keskitymme (edelleen) seuraamisen viretilan nostoon, joka tässäkin kokeessa laski meidän pisteitä sekä jäävien terävöittämiseen. Avo-luokkaan siirtyminen kiinnostaisi kovasti, mutta Freyaa lapsettaa vielä niin paljon, että motivaation kannalta on parempi hakea se TK1. Mielestäni Freya on edelleen vähän epävarma koetilanteessa. Haluan vielä yhden helpomman kokeen, jossa Freya saa kasvattaa itsevarmuuttaan ennen kuin lisätään vaatimustasoa. Motivaatiotreenit pysyvät siis mukana ohjelmistossa ja hiljalleen käännetään katse kohti avointa luokkaa ;)

Onnittelut myös treenikaveri Hilkalle ja Viiville toisesta ykköstuloksesta! :)

Ei kahta ilman kolmatta, vai?

Tarkoituksena on purkaa omia tuntemuksia siitä missä mennään. Freya lähenee 1,5 vuoden ikää ja tähän mennessä olemme erittäin aktiivisesti harrastaneet agilityä, tokoa ja hakua. Meillä on siis kolme päälajia, joita viime keväänä treenasimme jokaista vähintään kaksi kertaa viikossa. Meillä oli siis välillä viikkoja, jotka sisälsivät kuusi ohjattua treeniä.

Jossain vaiheessa kolmen lajin välillä tasapainoilu alkoi käydä voimille. Huomasin olevani treeneissä ärtyneempi ja pinna oli tiukalla. Tokon treenaamisesta tuli hyvinkin virallista ja unohdin hauskan pidon. Viime talven jälkeen Freyan tokoilu oli todella hyvällä mallilla ja uskon, että olisimme
 tuolloin  suoriutuneet alokokeesta huomattavasti paremmin, kuin toukokuussa, jolloin meidän ensimmäinen kisapäivä koitti.

Ensimmäisessä alokasluokan kokeessa väsymys vaikutti jo meihin molempiin. Selvisimme kokeesta, koska liikkeitä oli hinkattu niin paljon. Vaikka Freyan seuraamisen vire oli ihan hukassa, muut varmat liikkeet keräsivät sen verran pisteitä, että ykköstulos napsahti. Ensimmäinen alo-koe kuitenkin herätti minut. Oliko treenaamisestamme tullut arkista puurtamista yhteisen hauskanpidon sijaan?

Kokeen jälkeen nollasin tilanteen. Vähensimme hakutreenejä ja tokotreeneissä paneuduttiin vireen nostamiseen tekniikkahiomisen sijaan. Toivon, tulokset näkyvät marraskuussa, jolloin on meidän toinen alokasluokan koe, edellyttäen, että Freyan juoksut eivät osu kokeen kanssa päällekkäin (mitä pahoin pelkään). Alokasluokkaan siksi, että haluan saada Freyan vireen kuntoon, ennen kuin siirrymme avoon.

Jälkeenpäin huomaan, että kolmeen lajiin paneutuminen tuolla intensiivisyydellä, omat lähtökohtani koiraharrastuksessa huomioiden, on ollut liikaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että toko ja agility ovat meidän päälajimme. Haku on minulle vielä tuntematon laji, joka vaatii ihan erityistä paneutumista ja keskittymistä, jotta pystymme myös kehittymään.

Haluan kuitenkin ylläpitää sitä, mitä olemme hakurintamalla saaneet aikaan. Freya rakastaa lajia ja tavoitteena on käydä treenaamassa hakua vähintään joka toinen viikko. Esineruutu ja tottis ovat meillä kuitenkin vielä ihan alkumetreillä, joten selvyyden vuoksikin haluan, että saamme Freyan kanssa suoritettua vähintään TK2 tunnuksen ennen kuin alamme jälleen treenaamaan hakua tavoitteellisesti.

Ensi vuoden tavoitteena on metsästää se TK2 meille sekä suorittaa BH-koe. Agilityä rakastamme molemmat, joten tiedossa on varmasti ensimmäiset kilpailut, vaikka sitten mölliradalla! ;) Haluan myös keskittyä kunnolla kahteen lajiin, jotta ei käy niin kuin nyt, että teemme kolmea lajia "vähän sinne päin", hiomatta yksityiskohtia huolellisesti kuntoon. En voi syyttää koiraa virheistä, joita se tekee, jos en ole ensin huolellisesti opettanut asioita sille! Freya on kiltti, nöyrä ja pyrkii aina onnistumaan. Minulla on maailman paras ystävä, joka antaa joka päivä 100%. Miksi en siis minäkin antaisi 100% hänelle.

Katsaus agilityyn

Blogin puolella ei ole juurikaan puhuttu agilitystä, vaikka se on ollut meillä aktiivisesti ohjelmistossa jo puolen vuoden ajan. Aika siis tehdä pieni tilannekatsaus.

Käymme treenaamassa agilityä tällä hetkellä kahdessa eri paikassa. Joka maanantai on Eliitin koulutuksen agility. Lisäksi olemme käyneet seuramme HSKH:n kautta agilityn alkeiskurssilla. Parhaimmillaan meillä on siis kaksi ohjattua treeniä viikossa.

Aloitimme agilityn harjoittelun Eliitin agilityssä edistyneemmät - kurssilla, jossa ei erikseen käydä tekniikkaa yksittäisten esteiden muodossa vaan enemmänkin suoritetaan erilaisia ratoja. Tämän vuoksi erittäin teoria sisältöinen HSKH:n agilityn alkeiskurssi on loistavaa vastapainoa toisena treeninä. HSKH:ssa opettelemme tekniikkaa muutamien esteiden yhdistelmissä ja maanantaina pääsen soveltamaan tekniikkaa radalla.

Freya rakastaa agilityä ja on nopea oppimaan. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen nollatasosta olemme edistyneet sen verran, että Eliitin koulutuksissa pystymme jo ottamaan kahdeksankin esteen helppoja ratoja tekemättä virheitä. Freyaa on sinällään helppo ohjata, koska se irtoaa hyvin ja hakee esteitä itsenäisesti.

 Toisaalta HSKH:n teknisissä treeneissä neljäkin estettä on haastavaa ja minulla on usein ajoitus myöhässä. Keskiviikkona harjoiteltiin neljällä hyppyesteellä takaakiertoa ja kyllä se on sellaista kauhun tasapainoilua minun osaltani, että kerkeänkö oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ;P

Kaikki esteet ovat käyneet meille tutuiksi. Viime viikolla Freya ymmärsi missä pujottelussa on kyse. Oli hauskan näköistä, kun Freya tajusi idean ja alkoi yhtäkkiä itsenäisesti pujottelemaan keppejä! :D En ole varsinaisesti opettanut Freyalle tätä estettä. Muutama helpotettu kuja ja verkoilla harjoiteltu pujottelu, jonka jälkeen Freya tajusi mistä hommassa on kyse. Nyt syksyn teemana on vahvistaa keppien sisään menoa eri kulmista, erilaisten häiriöiden alaisena.

Nyt, kun olemme edistyneet agilityssä, olen alkanut nauttimaan lajista enemmän. Rauhallisuus pitää säilyttää tässäkin, jotta ohjaaminen olisi selkeää ja varmaa. Tosin voisin opiskella aktiivisemmin itsekin agilityn tekniikkaa.
 
HSKH:n alkeiskurssi jatkuu lokakuussa agilityn jatkokurssina, joka kestää ensi vuoden toukokuuhun asti. Samoin Eliitin agility jatkuu toukokuulle, joten meidän talvesta on tulossa melkoisen agilitypainotteista. Kivaa! :)

Freyan ensimmäinen ALO-koe

Viime tekstissä kirjoitin, että kokeen jälkeen ollaan viisaampia ja sitä totta totisesti nyt ollaan! Kyseessä oli siis HSKH:n seuramestaruuskoe. Koe suoritettiin hiekkakentällä ja tuomarina toimi Pirkko Bellaoui.

Tässäpä liikesuoritukset:

Luoksepäästävyys 10 pistettä. Tätä en edes osannut hermoilla, sen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.

Paikkamakuu sen sijaan jännitti niin paljon, että sydän ei ole varmaan koskaan takonut yhtä lujaa. Freya oli kuitenkin hyvin rauhallinen koko 2min ajan, joten jännittäminen oli turhaa. Freya selvisi paikkamakuusta upeasti ja saimme arvosanaksi 10 pistettä. Suurin paino putosi harteilta tässä vaiheesssa.

Kytkettynä seuraaminen oli meiltä kuitenkin aivan järkyttävän huono. Ennen seuraamista otin  seuruu ympyrää ja Freya seurasi hyvällä vireellä. Freyan vire laski kuitekin samalla sekunnilla, kun minä vastasin "valmis". Minä lähdin eteenpäin ja Freya rupesi haistelemaan maata. Jossain vaiheessa ajattelin jo avittaa Freyan seuraamisen läpi, mutta jotenkin siitäkin selvittiin. Saimme arvosanaksi 7 pistettä.

Seuraaminen taluttimetta meni vähän paremmin, niin kuin aina taluttimetta, mutta samaa vireongelmaa/sijaistoimintaa oli  havaittavissa edelleen, saimme seuraamisesta 8 pistettä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Freya meni käskystä maahan. Palasin Freyan viereen ja annoin käskyn nousta sivulle, mutta Freya vain toljotti minua eikä tehnyt elettäkään. Annoin uuden sivulle-käskyn, mutta Freya oli päättänyt pysyä maassa, joten liike loppui siihen. Saimme 8 pistettä. Mikähän päähänpisto Freyalle tuli tässä, se ei ole koskaan aiemmin jäänyt käskyn saatuaan maahan.

Luoksetulo oli hyvä ja Freya itse nostatti tällä liikkkeellä virettään, saimme 9,5 pistettä. Puolikas piste taisi lähteä aavistuksen vinosta sivulletulo-asennosta.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässä tapahtui myös kummallisuuksia. Seuraamisesta seisomaan jääminen oli ok. Palasin Freyan sivulle ja sanoin napakasti "sivu", jonka seurauksena Freya meni napakasti maahan. Ei ole koskaan ennen tapahtunut missään treenissä...mielenkiintoista :D

Estehyppy oli ihan ok. Mokasin ehkä itse pisteen meiltä tästä liikkeestä, kun annoin seiso-käskyn Freyalle turhan aikaisin. Freya liikahti käskyn saatuaan vielä eteenpäin kohti estettä, joten saimme 9 pistettä.

Kokonaisvaikutus oli 8. Mikä tuli siitä, että Freya suoritteli liikkeiden välissä omia haisteluoperaatioitaan ja jouduin välillä pyytämään Freyaa luokseni uuteen liikkeeseen. Emme ole oikeestaan ollenkaan harjoitelleet liikkeestä toiseen siirtymistä, joten siinä sitten korjailin harjoitteluni hedelmiä. Mistäpä Freya voisi tietää, että keskittyminen pitää pysyä liikkeen jälkeenkin, kun en ole sitä aiemmin vaatinut.

Yhteensä 172,5 pistettä.

Kisan jälkeen oli monta tunnetta yhtä aikaa. Harmitti, kun Freyan jotenkin paineistui minusta niin paljon, että vire laski remmiseuraamisessa. Tiedän että rahkeet olisi ollut paljon parempaankin. Näiden asioiden korjaamiseksi on jo liuta uusia ideoita takaraivossa. Sain myös aiemmalta kurssin vetäjältämme paljon erittäin hyödyllisiä vinkkejä jatkoa ajatellen, joita en tajunnut nyt kokeessa hyödyntää.

Hetken kuluttua onnellisuus kuitenkin valtasi mielen! Meidän ensimmäinen koe ja heti ykköstulos!  Tuloskin riitti kolmanteen sijaan kahdentoista koirakon joukosta. Kaksi keltanokkaa meni kisoihin ja lähti kehästä kunnialla pois kohti uusia haasteita. Onnistuminen nostatti taas treenimotivaatiota ja intoa uusien liikkeiden harjoitteluun ja hauskan pitoon :)

Nyt otetaan Freyalle oikea motivointikuuri tokoa varten. Marrakuussa olisi hyvät kokeet alo-luokassa jonne suuntaamme jos Freya ei aloita sitä ennen toisia juoksujaan. Freya kyllä kaljuuntuu oikein pikavauhdilla tällä hetkellä ja mikäli siskoihin on uskominen niin turkin tiputtamisen jälkeen tulee juoksut. Saapa nähdä miten käy.

Kuusi päivää kokeeseen!

Ensi alkuun ilouutisia, joita saimme viime viikolla, kun Freyan luustokuvausten tulokset tulivat.  Freyalla on A/A lonkat ja 0/0 kyynäreet. Olat ovat kunnossa ja polvethan eläinlääkäri tutki jo kuvausten yhteydessä ja ne ovat myös 0/0. Iso paino lähti harteilta näiden tulosten myötä! :)

Tokokokeeseen on vajaa viikko aikaa ja jännitys kytee jo nyt vatsanpohjassa. Saapa nähdä mitä Freya  tuumaa kokeessa, kun sitä nami/lelu palkkaa ei tule. Tämä suoraan sanottuna jännittää minua tosi paljon! Ja kokeessa pitää saada rento ja hyvä fiilis itsellekin, ettei sorru turhiin virheisiin eikä omalla käytöksellä vaikuta koiran viretilaan. Suurimmat haasteet meillä tulee kokeessa olemaan paikkamakuu ja liikkeestä seisominen.

Torstaina 8. päivä olimme pitkästä aikaa ohjatuissa tokotreeneissä ja mitähän niistä nyt sanoisi...  Positiivista oli se, että Freya ei häiriintynyt muiden koirien läsnäolosta vaan oli siltä osin normaali oma itsensä. Negatiivista oli se, että puoli tuntia treenistä meni taisteluun siitä syökö Freya jäniksen **skaa vai minun tarjoamia nameja. Freya oli selkeästi sitä mieltä, että koska  jäniksen nappuloita saa ihan omatoimisesti hakemalla niin miksipä ruveta tekemää temppuja ruuan eteen. Suoraan sanottuna tuskastuin tässä treenissä aika pahasti. Sillä hetkellä ajatuksia oli miljoona yhtä aikaa: "miksi ikinä ilmoittauduin kokeeseen?, miksi ei olla harjoiteltu enemmän?, miksi Freyan viretila on laskenut?, miksi koira ei ota kontaktia minuun? Miksi kaikki mene juuri NYT takapakkia, kun ei saisi mennä?".

Noh minun pettymyksestä ja ärsyyntymisestähän seurasi vain se, että Freyan viretila laski entisestään. Eikä remmissä seuraamisesta meinannut tulla yhtään mitään, vaan Freyan raivoisa jäniksenpapanoiden metsästys sen kuin jatkui. Ehkä se oli myös Freyalle tapa vältellä minua ja huonoa tuultani ja huono oravanpyörä oli valmis. Jotenkin tästä moodista kuitenkin kammettiin ylös ja esimerkiksi luoksetulo oli treeneissä super hieno ja hyvävireinen.

Tämän treenin jälkeen olen tehnyt Freyalle muutamia pidempiä treenejä joissa on tullut paljon palkkaa ja leikkiä. Olen myös käyttänyt paljon naksutinta. Lauantaina olimme jälleen ryhmätreeneissä ja tällä kertaa Freya toimi hienosti. Minun namit voitti jäniksenpapanat ja Freya tarjosi remmissä sekä ilman sellaista seuraamista, että usko kokeisiin menosta alkoi jälleen nousta. Jospa me sittenkin onnistumme ensi sunnuntaina. Toko näyttäisi sittenkin olevan Freyan mielestä hauskaa ja mielekästä!

Alkuviikko on nyt täynnä ohjelmaa. Tänään on aksa, keskiviikkona otetaan päivällä vielä pieni tokotreeni ja illalla on tekniikka-agility ohjatusti. Muutama paikkamakuu ja hyppyharjoitus. Sitten se on siinä. Muutama päivä ennen kisaa rauhoittuu väkisinkin työvuorojeni takia ja ihan hyvä niin. Sunnuntain jälkeen ollaankin sitten aika paljon viisaampia. :)

Kuulumisia

Nyt on hyvä aika herätellä taas blogia hiljaiselosta ja käydä pientä tilannekatsausta meidän puuhailuista.

20-21.7 vierähti Somerolla, Amazemen paimennuspäivän merkeissä, mikä oli aivan mahtava viikonloppu! Hyypereistä mukana oli Myy, Lova, Nova ja Freya. Täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän käy paimentamassa, sitä enemmän lajiin syttyy. Näiden muutamien paimennuskertojen aikana Freyassa on tapahtunut huimaa kehitystä. Kyllä meidän ohjelmaan taitaa tulla lisää ylläpitäviä harjoituksia tämän lajin suhteen...

paimennuskuvat Jonna Manninen

 

Paimennusleirin jälkeen maanantaina kävimme luustokuvissa Malmilla, eläinlääkäri Apexissa. Kuvautin lonkat, kyynäreet, polvet ja olat. Eläinlääkäri ei antanut minulle suoraa arviota Freyan lonkista, mutta sanoi kuvien olevan oikein siistit ja kuvien perusteella lonkat näyttävät oikein käyttökelpoisilta. Samoin kyynäreet. Kaikki pitäisi siis olla kunnossa. Noh, kohta pitäisi Kennelliiton lausunnon tulla niin saa tietää, että mitä ne käyttökelpoiset todella tarkoittaa. Vielä pitää jännittää hetki.

 Muuten olen antanut tytön levätä, sillä pienen bc tytön elämä on ollut aikamoista haipakkaa kaiken muuttohässäkän ja treenileirien keskellä. Olen nyt muutaman viikon antanut Freyan rauhassa sopeutua uuteen kotiin ja ympäristöön. Paimennusviikonlopun jälkeen olemme käyneet muutamissa hakutreeneissä ja hioneet tokon alo-liiikkeitä itsenäisesti pienissä erissä. Olemme käyneet myös paljon uimassa, nähneet koirakavereita juosseet paljon metsässä vapaana ja muutenkin puuhailleet kaikkea millä olen pyrkinyt rentouttamaan Freyaa ja lataamaan tytön akkuja. Nyt olisi sitten aika alkaa viritellä tyttöä taas tositoimiin...

elämästä naatiskelua

Meillä on varattu paikka tokokisoihin 25.8. Kyseessä on siis Hakunilan Seudun Koiraharrastajien eli HSKH:n seuramestaruuskoe ja olemme ilmoittautuneet ALO-luokkaan. Koe suoritetaan ulkona, hiekkakentällä.

Olen tehnyt Freyalle aika vaihtelevia tokotreenejä ja treenannut hyvin pienissä erissä noin 15min kerrallaan. Palkka on ollut hyvin vaihteleva. Välillä paljon palkkaa, välillä useampia liikkeitä ja vasta sitten palkka. On namia ja välillä lelua. Olen yrittänyt tehdä Freyalle tokosta mahdollisimman yllätyksellistä ja iloista, sillä minua hieman häiritsee Freyan "viettitaso" liikkeitä tehdessä.

Kyse ei ole siitä, etteikö Freya osaisi liikkeitä! Alo-liikkeitä on hinkattu niin paljon, että alan itsekin jo kyllästyä siihen. Lähinnä minulla on epämiellyttävä jännitys siitä kestääkö Freyan motivaatio kokeen läpi, kun tyttö huomaa, että palkkaa ei tulekkaan. Minun tekisi mieli treenata ja treenata tuota kestoa ja palkan vaihtelevuutta, mutta järki kolkuttaa koko ajan, että on tärkeintä, että Freya kokee tokon hauskana ja siksi pitää malttaa. Yleisesti ottaen olen ehkä treenannut tokoa Freyan kanssa liian "passiivisella mielentilalla" ja liikkeistä on palkattu paljon ruokapalkalla. Tällä olen tiedostamatta sitä itse, todennäköisesti laskenut Freyan viretasoa tokoilussa.Esimerkiksi rally-toko likkeissä Freya on täpäkkä, mutta tokoliikkeissä Freysta tulee jotenkin virallinen. Toisaalta lelulla olen saanut Freyalle paljon intoa ja vauhtia liikkeisiin. Mutta entäs ne kisat, jossa lelua ja taisteluleikkiä ei tulekkaan?
Pohdiskelua, pohdiskelua....

Torstaina menemme pitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin. Katsotaan miten treenit sujuu siellä ja lisää mietteitä torstain jälkeen....

näihin tunnelmiin..

                                

SBCAK:n leiri Hartolassa 4.7-7. hakuryhmä.

Lupasin kirjoittaa SBCAK:n leirin jälkeen meidän tunnelmista, mutta niinkin voi käydä, että kun päässä on liikaa ajatuksia ja on menossa liian moneen paikkaan yhtä aikaa niin unohtaa bloginsa salasanan. Tilanne korjattu ja päivitys jatkuu....

Olimme siis 2vk sitten Hartolassa leireilemässä. Kuuluimme haku-ryhmään, jossa meidän lisäksemme oli kuusi koirakkoa + kouluttaja. Kouluttajamme toimi leirin ajan Marja Uusitalo, joka oli aivan loistava.

Torstaina 4.7. saavuimme kuuden aikoihin Hartolan koirakeskukseen. Ilta oli sopeutumista ympäristöön, koirien huoltoa ja tankkausta tulevia treenejä varten. Perjantaina pääsimme sitten tositoimiin.

Perjantaina 5.7 koitti Freyan ensimmäinen harjoitus. Olin laatinut aika tavanomaisen perustreenin eli kolme ukkoa noin 30-50m. Uuden maaston ja maalimiehien takia suorapalkalla. Lähetettyäni Freyan matkaan, en oikein osaa sanoa mitä siinä tapahtui. Freya ei tiennyt mihin sen olisi kuulunut mennä, se ei lähtenyt tekemään suoraa pistoa ollenkaan vaan kaartoi oikealle ja jäi sinkoilemaan lähiympäristöön. Kutsuin Freyan luokse ja lähetin uudestaan, Freya sai ääniavun. Vieläkään Freya ei lähtenyt suoraan pistoon. Vasta kolmannella kerralla haamun ja ääniavun kanssa Freya keskittyi ja löysi ensimmäisen maalimiehen ja oli silmin nähden väsynyt sinkoilustaan. Kaksi muuta maalimiestä otettiin haamuilla ja ääniavuilla. Freya löysi molemmat maalimiehet ja oli treenin jälkeen ihan rättipoikki.

Leirin ensimmäinen hakutreeni oli minulle kaikista suurin herätys koko lajiin ja harjoitteluun. Kouluttajan mielipide oli, että Freya on treenannut liikaa samoissa maastoissa ja etsii silmillään. Allekirjoitan kyllä sen, että Freya on liian tottunut nykyisiin hakumaastoihin. Toisaalta Freyalle on aiemmin tehty jo umpipiilojakin, jotka se on löytänyt, hajun avulla, joten kyllä Freya osaa hakea maalimiehiä myös nenällään.

Heikkoon treeniin on varmasti useita syitä, jotka vaikuttivat Freyaan.  Freya on asunut kanssamme isän luona, vaikka ympäristö on tuttu, se ei ole sama reviiri johon Freya on pennusta tottunut ja vaatii varmasti sopeutumista. Nyt oli jälleen uusi ympäristö, uusi metsä, joka oli lisäksi paljon tiheämpi kuin ne metsät joissa Freya on tottunut harjoittelemaan. Ympäristön vaihdos oli kerralla niin suuri, että pienellä bc:llä taisi mennä pasmat sekaisin. Freya treenasi toisena koirana, joten hajuapujakaan ei liiemmin tullut edellisistä suorituksista. Lisäksi ilma oli todella painostavan kuuma ja enteili ukkosta.  Tuulta ei juuri ollut eli keliolosuhteet hakuun olivat jokseenkin haasteelliset. Lisäksi meillä ooli takana reilu kahden viikon tauko hakutreeneistä. En kuitenkaan usko, että koira taantuisi kahdessa viikossa noin paljon. Omissa treeneissä Freya on ollut ihan pro. Näissä treeneissä me palattiin alkuviivoille. Kyllä se vähän pisti miettimään. Toisaalta sain rehellistä palautetta omin silmin nähneenä siitä, millä tasolla olemme tällä hetkellä. Tuli suorastaan huono omatunto siitä, että lähetin Freyan heti alkuun niin haasteelliselle radalle. Onneksi tytön motivaatio on niin kova, että tämä treeni ei vaikuttanut negatiivisesti muihin harjoituksiin.

Perjantain toisella treenillä Freyalle otettiin viisi maalimiestä. Freyalle tehtiin muistikuvapareja eli ensin näytettiin maalimiestä nro 1, katsottiin kun maalimies pakenee ja mentiin katsomaan maalimiestä 2, joka pakeni myös. Freya lähetettiin maalimiehen perään ja sen löydettyään, etsittiin maalimies nro 1. Tällä metodille tehtiin neljä ukkoa, jotka löytyivät hienosti. Freya sai kyllä tehdä kovasti töitä!  Viides maalimies oli lähellä ja tarkoituksella tosi helppo. Freya oli väsynyt treenin jälkeen ja hengitti aika raskaasti. Tytöllä on niin kiire maalimiehillä, ettei se malta edes juoda keskilinjalla ja lopulta useamman kuin kolmen piston jälkeen, Freya alkaa jo silmin nähden väsähtämään. Treeni meni kuitenkin aamuista paremmin. Raskaan päivän päätteeksi veimme Freyan ja Rasmuksen uimaan ja siitä oli molemmilla riemu ylimmillään! Illalla pieni bc nukahti saman tien...

Lauantaina 6.7. hakumetsää vaihdettiin. Freyalle otettiin neljä maalimiestä ääniavuin noin 50 metristä. Tämä treeni meni jo huomattavasti paremmin. Freya teki suoria pistoja ja löysi maalimiehet ilman turhia sinkoiluja. Treenissä oli taas sitä määrätietoista ja itsenäistä Freyaa, jota olen aina tottunut näkemään.

Lauantain toisena treeninä teimme esineruudun alkeita. Tallatulle alueelle tiputettiin esineitä. Sanoin Freyalle käskyn ja kävelimme pientä esineruutua. Freyan löytäessä esineen se otti esineen automaattisesti suuhunsa ja antoi minulle. Tästä tuli huuuuurjat kehut. Siinä ei kauaa mennyt, kun Freya äkkäsi mistä on kysymys. Tästä tulee meidän seuraava työstettävä osa-alue heti, kun normaali elämä rauhoittuu ja pääsemme asettumaan uuteen kotiimme.

Sunnuntaina 7.7. oli oikeat hyvän mielen treenit. Olimme samassa metsässä kuin perjantainakin. Halusin Freyalle kovan leirin jälkeen jotain yksinkertaista ja helppoa, jotta itsevarmuus säilyy. Ensi alkuun otin Freyalle rauhoittumisharjoituksen, koska Freya vahtaa omaa treenivuoroaan niin intensiivisesti, että koira on jo hosumalla väsyttänyt itsensä ihan piippuun ennen kuin pääsemme radalle.

 Teimme Freyalle kaksi maalimiestä. Ensimmäinen piilo oli pitkä pisto ääniavulla. Freya löysi maalimiehen ongelmitta. Toisen maalimiehen kanssa teimme niin, että Freyalle näytettiin kuinka maalimies pakenee metsään. Tämän jälkeen Freya käännettiin ympäri ja maalimies palasi lähelle, kaatuneen puunrungon taakse. Lähetin Freyan, joka ampaisi suoraan tekemään pitkää pistoa. Maalimiehen kohdalla tyttö pisti jarrut pohjaan, kääntyi puunrungolle ja löysi maalimiehen! :)

Tämän jälkeen Freyalle otettiin vielä ilmaisut. Freyaa haukutettiin kolme kertaa kahden eri maalimiehen toimesta ja se meni hyvin. Freya teki 10 haukun sarjaa puhtaasti. Ja tämän tytön haukku ei ole mitään neitittelyä vaan siitä on tullut kunnon "komentavaa" haukkua! Freya sai kehuja ilmaisustaan.

Leirin jälkeen olin kovin ylpeä pienestä urhoollisesta Freyasta. On se vielä kuitenkin kovin nuori(ainakin tuntuu siltä) ja edustimme ryhmämme nuorimpana koirakkona. Freya pisti tänä viikonloppuna koko luonteensa ja kapasiteettinsa peliin ja antoi kaikkensa. On se vaan niin liikuttava persoona <3>Leiristä jäi käteen miljoonia asioita! Uusia harjoitusideoita ja treenitapoja. Joitain muutoksia teemme treenien suhteen tämän leirin myötä. Freya tarvitsee paljon vaihtelevia maastoja ja maalimiehiä, sekä kestoa hakea useampia maalimiehiä radan aikana. Lähdimme leiriltä väsyneinä, mutta tyytyväisinä monta ideaa, harjoitusta ja kokemusta rikkaampana. :)

Viikonloppuna on edessä Amazemen paimennusleiri! Sitä innolla odottaen :)