Näistä kolmesta sanasta on tämä viikonloppu tehty. Lauantaina olimme Koirakoulu Kompassin agilitytreeneissä, jossa käytiin läpi pöytä, kepit, putki ja yksi minirata hyppy-hyppy-putki. Aluksi en meinannut saada Freyaa ollenkaan hyppäämään vaan pentu vaan käveli rimasta läpi. Olin ihan hämmästynyt, että kuinka se ei nyt ymmärrä hypätä yli, kunnes tajusin, että Freyalle oli niin tiivis katsekontaki koko ajan minuun, ettei se ymmärtänyt ylittää estettä.
Niinpä onnistuin opettamaan Freyalle hypyn siten, että laitoin kosketusalustaan namin ja ohjasin Freyan eteenpäin. Tällä taktiikalla Freya tajusi homman kerrasta, eikä sen jälkeen ollut enää ongelmia hypyn kanssa. Freya meni kaikki esteet rohkeasti. Ainoastaan aikuisten puomi aiheutti vähän epäröintiä, mutta houkuttelin namim avulla Freyan suoritettamaan esteen ja se menikin lopulta oikein tyylikkäästi :)
Kyllä huomasi, kuinka koira kuumenee aivan eri tavalla agilityharjoittelusta, missä mennään vauhdilla eteenpäin ilman samankaltaista aivotyöskentelyä, kun esimerkiksi haussa. Freya rakastaa hakutreenejä yli kaiken, mutta silti treeneissä koiraan pysyy aina kontrolli. Agilityssä Freya kuumenee niin, että se sinkoilee joka suuntaan ja korvat menee kiinni. Jouduin itse olemaan hyvin raaaauhallinen ohjatessani koiraa ja varoin kaikin keinoin lietsomasta Freyalle lisää höyryä hattuun.
Ohjaaja Tiina Paavola neuvoi rakentamaan hyvän pohjan yksittäisten esteiden kanssa ja käyttämään koulutuksessa kosketusalustaa ja namia. Siten koira oppii menemään eteenpäin, eikä hae koko ajan kontaktia minusta aina seuraavan liikkeen jälkeen. On tärkeää, että koira oppii menemään eteenpäin ihan jo senkin takia, että jos koira toljottaa jokaisen liikkeen jälkeen minua eikä lue yhtään rataa, se rikkoo helposti itsensä. Tämän huomasin jo aivan yksinkertaisen liikkeen, hypyn, opettamisessa.
Sunnuntaina olimme hakuilemassa. Kolmen piston jälkeen otimme vielä vähän esineruudun alkeita. Rami leikitti Freyaa hanskalla, vei sen pienen etäisyyden päähän ja pudotti hanskan. Tällöin minä päästin koiran irti ja jäin katsomaan mitä tapahtuu. Alkuun Freya tuijotti vain Ramia ja pelkäsin jo hetken, ettei se kiinnitä hanskaan mitään huomiota. Onneksi muutaman sekunnin päästä Freyalla syttyi lamppu ja se lähti hakemaan hanskaa. Kaiken hyvän lisäksi Freya toi minulle hanskan käteen, jonka jälkeen tuli kovasti kehuja ja leikkiä hanskan kanssa. Tämä toistettiin onnistuneesti muutaman kerra ja näin oli meidän ensimmäinen esineruututreeni tehty. Taas oli ylpeys ylimmillään pienestä tytöstämme <3
Kyllä sitä vaan välillä on niin hämillään siitä, millainen pentu meillä onkaan hyppysissämme. Freyan kanssa on ollut tähän asti suunnattoman helppo harrastaa ja käydä koulutuksessa, koska koira oppii älyttömän nopeasti, se pyrkii työskentelemään myös itsenäisesti ja se jaksaa keskittyä. Toivottavasti oma osaaminen riittää tämän kultahippusen kanssa. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ohjaamassa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti