HSKH:n agility- ja tokotehis cup

Päivitykset ovat jääneet koulukiireiden takia, mutta yritän ryhdistäytyä asian suhteen. Minulla on monta aihetta mielessä, joista pitäisi ehtiä kirjoittamaan esim. Freyan tunnistusnoudon opettamisesta. MH-lunnekuvauksesta sen verran, että kuvaus meni erittäin hienosti ja siitä on myös tulossa oma postauksensa lähiaikoina, johon toivottavasti saan liitettyä myös videon.

Tämä viikko on ollut tapahtumia täynnä. Tiistaina olimme HSKH:n järjestämissä agility epiksissä ja osallistuimme ulkopuolisena medeihin, mölliluokkaan. Rata oli helppo, 17 estettä, jossa tein yhden valssin. Ilmoitin Freyan medeihin, koska hyppytekniikkaa täytyy harjoitella lisää, Freyalla on tapana liitää hyppyjen yli ja tämä on ihan oman pöhkön harjoitteluni tulosta. Jälkeenpäinkin oli fiksua ilmoittaa Freya medeihin, koska meidän radan ainoa "kämmi" liittyi juuri hyppyesteeseen. Freya törmäsi nimittäin kesken rataa suoraan jalkaani tullessaan hypyltä alas. En osannut hahmottaa Freyan liikerataa niin laajaksi hypyn jälkeen ja tavallaan juoksin suoraan koiran eteen. Selvisimme tilanteesta kuitenkin ilman fyysisiä tai suurempia henkisiä vaurioita ja suoritimme radan hienosti ilman virheitä. Hyvä me! Ekat agilityn möllikisat siis korkattu!:)

Kisojen jälkeen olen ottanut Freyalle kaksi hyppytreeniä, jossa on viisi hyppyä 9 askeleen väleillä ja Freya joutuu rytmittämään askeleensa selvittäkseen hyppysarjasta palkalle. Tämä on osoittautunut erittäin hyväksi treeniksi ja se tulee nyt säännöllisesti mukaan ohjelmaamme.
On se kumma, että en ole tarttunut tähän aikaisemmin. Olen saanut 10 vuotta valmennusta 400m aitajuoksuun, jossa tekniikkaharjoitukset ovat hyvin saman tyyppisiä kuin agilityssä. Pyritään taloudelliseen ja nopeaan ylitykseen sekä juoksun rytmittämiseen. En ole kuitenkaan opettanut koiraa niillä opeilla, joita olen aikoinaan itse saanut. Joku kutsuisi tätä jo ajattelun köyhyydeksi :P

 Keskiviikkona oli vuorossa tokotehis cupin toinen osakilpailu AVO-luokassa. Freya oli oikein täpäkällä tuulella ja saimme kasaan hienosti 181,5 pistettä, jotka jakautuivat:

1.Paikalla makaaminen 10
2. Seuraaminen              9
3. Maahanmeno seuraamisen yht. 9,5
4. Luoksetulo 9
5. Seisominen seuraamisen yht. 9,5
6. Noutaminen 8,5 (järsi kapulaa)
7. Kauko-ohjaus 8,5 (ensimmäiseen vaihtoon tarvittiin kaksoiskäsky)
8. Estehyppy 8
9. Kokonaisvaikutus 10

Onneksi olen ilmoittautunut näihin harjoituskokeisiin, sillä muutama aloittelijan kämmi mahtui joukkoon ;D Luoksetulon käskyssä olin pahasti myöhässä ja annoin käskyn vasta Freyan ollessa merkillä, joten liike meinasi mennä kokonaan läpijuoksuksi. Freya kuitenkin pysähtyi topakasti, joten saimme 9 pistettä. Estehypyssä Freya meni käskyn jälkeen haistelemaan hyppyesteen vieressä olevia lautoja (MITÄÄ!?). Otin liikkeen uudestaan ja Freya suoritti sen virheettömästi, joten tuomari armahti meitä antamalla 8. Tuomari sanoi jo kokeen alussa olevansa tarkka ja kiinnittävänsä erityisesti huomiota vartaloapuihin. Sen takia tuomarin kommentit lämmittivät, kun hän kehui Freyan iloista ilmettä ja toimeliaisuutta ja sanoi meidän olevan yhteen hioutunut parivaljakko, joka toimii hienosti:)

Torstaina meillä oli ohjattu tokotreeni, jossa oli vuorossa seuraamisen hiomista, ruutua ja luoksetuloa sekä paikkamakuuseen jättöjä. Oikein onnistuneet treenit!

Tänään päätimme treeniviikon hakutreeneihin, joissa olimme mukana pitkästä aikaa. Freya oli ihan fiiliksissä ja otimme sille neljä maalimiestä. Kolmas piilo oli rakennettu siten, että lähetin Freyan tyhjälle ja takaisintuloreitillä oli Outi maalimiehenä umpipiilossa. Freya teki hienon piston ja saapui maalimiehen piilon kohdalle, jonka jälkeen se pysähtyi ja ryhtyi vauhkona kiertämään umpipiiloa ympäri. Kun se ei minulta apuja saanut, eikä muutakaan keksinyt, Freya rupesi haukkumaan. Niin tuli palkka ja treeni suoritettiin onnistuneesti loppuun! Treenin jälkeen Freya riehui vielä kodin lähimetsässä tunnin verran kavereidensa bouvier Mistyn ja affenpinseri Tanen kanssa.

Tämä oli kaiken kaikkiaan hieno viikko meille. Saimme paljon onnistumisia niin treeneistä kuin harkkakisoistakin. Ensi viikko taitaa olla melkein yhtä kiireinen kuin tämäkin, mutta sen jälkeen pidetään lepoviikko. Sitten ryhdytäänkin valmistautumaan AVO-luokan kokeeseen.

Ajatuksia tokosta

Niitä on herännyt paljonkin viimeisen kuukauden aikana. Tiistaina olimme HSKH:n toko tehis mittelöissä epävirallisessa AVO-kokeessa. Me ollaan viimeisin kuukausi keskitytty oikeastaan vaan voittajaluokan liikkeisiin, kuten ruutuun, tunnarii ja istumiseen seuratessa ja olin unohtanut koko ilmoittautumisen. Niimpä menimme AVO-kokeeseen vähän puskista, mutta selittelyt sikseen... keräsimme kokoon huimat 148 pistettä!

Kokeessa sai palkata ja otinkin tämän lopulta ihan treeninä, joten korjailin myös Freyan asentovirheitä kesken kokeen mikä rokotti pisteitä. En kyllä  muista kaikkia osioiden pisteitä..

Paikkamakuu: Freya meni kiltisti maahan, mutta nähdessään, että menen pois näkyvistä se nousi istumaan ja kävin laittamassa takaisin maahan. Tuomari armahti meitä 5 pisteellä.
Seuraamisesta maahan: 10.
Seuraamisesta seiso: Freya teki tämän ihan hienosti, mutta annoin sille lisäkäskyn, jotta ei lähtisi mukaani, kun kuljen ohi ja siitä meni pisteitä.
Luoksetulo: Teimme ALO-luoksetulon, koska Freya on alkanut taas ennakoida AVO:n käsimerkkiä. Luoksetulo oli laiska (koska ennakoi pysäytyskäskyä) ja Freya lisäksi istui etäälle minusta.  Tuomarilta ei juuri tullut yleviä sanoja meille :D

 AVO:n luoksetulo on ihan vaiheessa tällä hetkellä. Jos suorittaisin sen kokeenomaisesti niin Freya kyllä pysähtyisi, mutta pysähdys ei ole äkkijarrutus-tyyppinen vaan laiskan hiipivä, joten tällä hetkellä yritän vain saada Freyalle vauhtia heittämällä lelua taakse luoksetulokutsun jälkeen.

Nouto: Freya haki kapulan hienosti, mutta toi sen eteeni vinoon, mitä ei ole tehnyt ennen. Freya sovelsi tätä tapaa myös eilisissä treeneissä, joten saimme uuden projektin hiottavaksi.
Kaukokäskyt: Freya ei totellut ensimmäistä istu-käskyä, jonka jälkeen en meinannut pysyä liikkurin käsimerkkien mukana ja vaihdot tuli tosi nopeasti. Freya suoritti loput vaihdot kuitenkin ihan mallikkaasti, eikä liikkunut tuumaakaan eteenpäin. Tosin maasta-istuminen jää usein vähän vajaaksi, mikä omaa silmää häiritsee. Projekti!
Hyppy: Hyppy oli oikein hieno. En muista miksi saimme siitä 8. Taisin korjata Freyan perusasentoa edessä.
Seuraaminen: Tadaa! Lempiliikkeemme! Ensimmäinen suora-käännös vasempaan- suora meni oikein upeasti. Sen jälkeen koko pakka hajosi ihan täysin ja loppu oli meille ominaista tuskaista seuraamisen suorittamista, jossa Freyan käännökset oli laiskat ja täyskäännöksessä se oli ihan kuutamolla. Saimme arvosanaksi 8.

Eilisissä treeneissä mietittiin tätä seuraamista ja tultiin siihen tulokseen, että koska Freyan edistää, se ei kerkeä reagoida käännöksiin ja jää jälkeen. Korjasimme Freyan paikkaa ja seuraaminen meni todella hienosti ainakin eilen. Pitää tämäkin liike rikkoa osiin luoksetulon lisäksi.

Meillä oli kokeessa kuitenkin oikein hauskaa, vaikka koko homma meni vähän hömpsöttelyksi. Freyalla oli tosi hyvä vire, joten  jäi oikein hyvä mieli tästä harjoituksesta. Huomenna lähdemmekin kohti Alajärveä, sillä sunnuntaina Freya menee MH-luonnekuvaukseen.

Toko on sittenkin ihan ok, toko on kivaa, toko on supersiiistiiii!

Jotain meille on tapahtunut tämän kevään aikana. Ehkä olen itse paremmalla tuulella treeneissä, ehkä en vaadi Freyalta niin paljon, mutta jotenkin me ollaan yhdessä alettu pitää tokosta todella paljon! Nykyään Freya on jokaisella lenkillä menossa asuntomme lähistöllä olevalle alakentälle, missä tehdään tokon omatoimitreenejä.

Oma tokointo nousi tänään ihan uudelle tasolle, kun olin seuramme tokokisojen kehäsihteerinä avo- ja voittajaluokassa. Suorituksia seuratessa aloin miettiä, ettei se voittajaluokka nyt ehkä niiiiiin mahdotonta olisi saavuttaa kuin miltä olen sen mielessäni saanut tuntumaan. Haastetaso nousee paljonkin verrattuna avo-luokkaan, mutta tämän päivän motivaatiobuusteri on saanut minut suorastaan vakuuttumaan siitä, että vielä tulee päivä, jolloin mekin kilpailemme voittajassa (mielenkiinnolla odottelen mitä kirjoitan tänne muutaman kuukauden jälkeen :P) Joka tapauksessa työvuoroni päätyttyä ostin kaikki voittajaluokkaan tarvittavat harjoitteluvälineet, ajoin kotiin ja lähdin Freyan kanssa treenaamaan.

Kävelin Freyan kanssa metsässä ja piilottelin sille tunnarikapulaa milloin mihinkin koloon. Menin lähelle tunnarikapulan sijaintipaikkaa ja sanoin Freyalle "oma". Otin muutaman askeleen kohti kapulaa, jolloin Freya sai hajun ja löysin kapulan! Teki mieli kiljua riemusta, mutta maltoin ja tyydyin rauhallisesti kehumaan koiraa. Tätä jatkettiin muutamia kertoja ja Freya sai juonesta heti kiinni. Tässä on meidän uusi lenkkeilyprojekti.

Metsässä tarpomisen jälkeen menin Freyan kanssa alakentälle ja teimme muutamia ruutuunlähetyksiä, jotka menivät targetin avulla ok.

Ruudun jälkeen teimme lyhennetyllä matkalla luoksetulon stoppeja ja tässä tuli kyllä sellainen Einstein elämys meille molemmille! Tänään kisoja seuratessani huomasin, että vain muutama koirakko sai luoksetulosta kiitettävän ja ne, jotka siinä onnistuivat, pysäyttivät koiran nopealla käden liikkeellä. Ryhdyinpä miettimään Freyan vahvaa paimennustaipumusta, saalisviettiä ja sitä kuinka se "kyttää" ja reagoi nopeisiin liikkeisiin. Niinpä tällä kertaa kutsuin Freyan luokse ja käskysanan sijaan tein nopean liikkeen kädellä. Freya pysähtyi kuin seinään. Luoksetulot ovat valuneet meillä koko ajan, mutta nyt teimme viisi täydellistä luoksetulon stoppia.

Loppuun rallattelimme vielä pienen seuruupätkän ympyröitä, kulmia ja käännöksiä. Freya pysyi hyvin mukana hyvällä vireellä! Olipa hyvä fiilis lyhyen treenisessiomme jälkeen. Ehkä nousujohteinen tokoilu fiilis johtuu yksinkertaisesti siitä, että jokainen treeni viime aikoina on mennyt ihan nappiin. Hyvä suoritus ruokkii aina seuraavaa. Aiemmassa postauksessa sanoin, että huhtikuun alussa tulee Freyan eka Avo koe, mutta eipä tulekaan, kun en ilmoittanut meitä kokeeseen. Syytä en tiedä. Ei vain tuntunut oikealta ratkaisulta siihen paikkaan. Pitää luottaa intuitioon! ;) Mutta MH-luonnekuvaus meillä on tulossa huhtikuun lopussa ja sitä me odotamme jo jännityksellä. :)

Karkkipäivä!

Jälleen iloista päivitystä keskiviikon treeneistä, jotka molemmat menivät niin hyvin, että vieläkin hymyilyttää!:) Tokossa jatkoimme tilan puutteen vuoksi pelkästään AVO-liikkeiden parissa.  Enää ei olla kaukana ensimmäisestä AVO debyytistä, mutta hiomista riittää. Porvoossa on 6.4 tokokisat ja sinne on tähtäin!:)

Eilen otettiin noutoa, hyppyä, stoppeja ja kaukokäskyjä. Hyppy onnistuu nyt paremmin targetin kanssa ja sitä on vaan vahvistettava niin kauan, että Freya ottaa etäisyyttä hyppyesteeseen ja istuu heti saatuaan käskyn. Myös kaukkareissa on ehkä pientä epävarmuutta etäisyyden kanssa. Koko etäisyydellä Freya jumittaa hetkittäin eikä nouse istumaan käskystä. Mietinpähän vaan, että mitä teen eri tavoin käskyn kanssa, kun etäisyys kasvaa? Pitäisi kuvata videolle yksi treeni...

 Luoksetulon stopit puolestaan valuivat, kunnes Outi sanoi katsovansa, että nojaan hieman eteen ja todennäköisesti painostan koiraa. Oikaisin ryhtiä ja Freya pysähtyi heti käskystä. Näin sitä huomaa kuinka sokea on omalle harjoittelulleen :P Yleisilmeeltään Freya oli jälleen hyvässä vireessä ja olin tyytyväinen treeniin. Huomaan, että naksu on meille tärkeä apuväline! Palkan ajoitus tulee täsmällisesti ja Freyan ilme pysyy iloisena ja varmana, kun se tietää tekevänsä oikein.

Tokon jälkeen oli 1,5h tauko ja sen jälkeen HSKH:n agilityyn! Teemana oli kisanomainen treeni 15 esteen mölliradalla. Radan esteet olivat hypyt, pussi, putket ja muuri. Rata oli perus simppeli, mutta muutamia kikkailuja pääsi tekemään valssilla ja takaa leikkauksilla. Treeneissä koirille tuli radalla yhteensä neljä suoritusta melko ripeään tahtiin. Kahden kierroksen jälkeen rata käännettiin nurinpäin. Neljästä suorituksesta teimme kaksi 5 pisteen rataa sekä kaksi nolla rataa ja me oltiin aivan fiiliksissä! Freyaa on tosi helppo ohjata, kun se on samaan aikaan niin rauhallinen ja nopea. Se ei ikinä piippaile tai hauku, vaikka ei tietäisi mihin pitää mennä, vaan odottaa aina antamaani käskyä, jotta voisi keskittyä seuraavaan esteeseen <3>

 Eilinen oli taas loistava todiste siitä, että jos oma korvien väli toimisi niin meillä ei olisi mitään ongelmia! Kaksi 5 pisteen virhettä radoilla tuli omista ohjauskämmeistä. Ensimmäisellä kerralla valssasin Freyan eteen niin, että sen matka tyssäsi ja F hyppäsi esteen epävarmasti tiputtaen riman. Toisella kerralla yliohjasin eli menin liian lähelle hyppyä, jolloin Freya kiersi koko esteen. Muuten kaikki sujui tosi hyvin! Meidän ryhmä on kehittynyt hirmuisen paljon talven aikana! :)
 
Agilityn koutsi Outi patisteli meitä jo menemään vähintään mölliradoille. Taidetaanpa ottaa seuraava askel keväällä. Tuntuu, että tässä on vähän sama tilanne kuin tokokisoissa. Sitä ensimmäistä kisasuoritusta vaan pitkittää ja kerää henkistä kapasiteettia koitokseen. Ensimmäisen kilpailukerran jälkeen huomaakin, että ei se niin pelottavaa ollutkaan ja kisaura lähtee vauhdilla käyntiin!

Freyan ainoa kompastuskivi on tällä hetkellä kepit, joita se ei hahmota ilman ohjureita, varsinkaan sisäänmenoa. Oikeastaan koko pujottelu näyttää aika karsealta, koska Freya pujottelee niska jäykkänä ennakoiden seuraavaa käskyä, mikä tekee esteen suorittamisesta tosi hidasta eikä liike ole kovin ergonominen Freyan fysiikkaa ja terveyttä ajatellen. Niimpä olen päättänyt opettaa kepit kokonaan uudestaan 2x2-menetelmällä.

Siitä raporttia myöhemmin. Jospa nyt maa sulaisi sen verran, että saisi lyötyä kaksi keppiä maahan! Sääukko pliiis tuo lämmintä! Meillä on jo kova hinku päästä kehittymään lisää!!:)

Hyvän mielen toko- ja agitreenit!

Keskiviikkona 19.2. suuntasimme illalla Malmille tokotreeneihin. Teemana oli AVO-liikkeiden läpikäynti sekä seuraamisen nostatus. Alkuviikosta oli ollut normaalia vähemmän ohjelmaa ja Freya oli intoa ja energiaa täynnä päästessään halliin. Freyan patoutunut energiamäärä pysyi ihmeen hyvin hallinnassa ja treenit sujuivat todella hyvin! :)

Alkuun otin Freyalle vaihdellen lyhyitä seuruupätkiä kiersimme kasikkoa sekä ympyrää, teimme rytminvaihdoksia kiihdytyksestä maltilliseen kävelyyn sekä käännöksiä, joissa vinkkaan hartialinjalla, että käännös tulee. Freya piti todella hienosti kontaktia. Voi kunpa joskus saisin tämän välitettyä kisoihin! Seuruupätkät sujuivat niin hyvin, että jätin turhan hinkkauksen ja siirryin ripeästi seuraaviin liikkeisiin.

• Teimme Hilkan kanssa Freyalle ja Viiville AVO:n paikkamakuun, joka sujui myös hienosti. Lopusta Freya alkoi vähän piippailla, mutta pysyi loppuun asti asemissa. --> bileet ja kissanruokaa!
• Avo-luokan hypyssä on vielä hiottavaa. Freya hyppää reippaasti ja menee käskystä tomerasti istumaan, mutta harmittavan lähelle estettä, josta on vaikea ponnistaa takaisin. Freya on kyllä toistaiseksi onnistunut hyppäämään, mutta tähän paneudutaan nyt enemmän.   
• Nouto meni treeneissä tosi hienosti! Tämä on Freyan virallinen sytytysliike. Ihme kyllä ei edes hamunnut kapulaa vaan toi sen reippaasti eteeni ja irrotti käskystä. Pähee!
• Loppuun teimme vielä luoksetulon stoppeja lyhyellä matkalla sekä kaukkarit. Kaukokäskyissä ei ollut mitään ongelmaa, joten hioimme enemmän stoppeja, jotka vaativatkin vielä vähän enemmän, sillä Freya valuu helposti eteenpäin. 

Tärkeintä oli kuitenkin Freyan huikea motivaatio meidän treeneissä ja treenin jälkeen olin aika fiiliksissä :) Kävelimme 45min lenkin, jonka jälkeen oli agilitytreenien vuoro. Freyan flow-tila jatkui ja saimme aikaan huipputreenin omaan tasoomme nähden! HSKH:n agility on aina haastavaa, sillä rata on aina yhtä pyöritystä. Yleensä meidän homma kaatuu siihen, että en liiku tarpeeksi tai teen töksähteleviä ohjausliikkeitä, jotka Freya tulkitsee radalla väärin. Tällä kertaa meidän keskinäinen harmonia kuitenkin toimi ja Freya meni juuri sinne mihin pyysin ja kykenin ohjaamaan johdonmukaisesti ja pysymään liikkeessä. Teimme erilaisia ohjauskuvioita (mm. saksalainen) vaihdellen 4-7 estettä. Ohjaajamme Outi kehui Freyan kuuliaisuutta! Se todella menee sinne minne pyydetään eikä sooloile mitään omaansa. Nyt meikäläisen pitää vain oppia ohjaamaan :D

Kaksi huippuhyvin kulkenutta treeniä toi taas valoa tunnelin päähän! Ei me varsinaisesti olla pimeydessä kuljettu, mutta on kiva saada välillä kokea niitä päiviä, jolloin yksinkertaisesti kaikki menee nappiin. Treenien jälkeen pystyin jo visuoimaan meidät agilityn kisakentille, kunnes palasin takaisin maan pinnalle. Mutta kyllä se kisapäiväkin vielä koittaa! ;)

Freyasta tuli TK1

Freya oli kolmannessa ALO kokeessaan 25.1.2014, jossa tuomarina toimi Harri Laisi.

Lottonumeromme olivat tällä kertaa seuraavat:
Luoksepäästävyys  10
Paikalla makaaminen   10
Seuraaminen kytkettynä   8
Seuraaminen taluttimetta  8,5
Liikkeestä maahanmeno  10
Luoksetulo  10
Liikkeestä seisominen  10
Estehyppy  8
Kokonaisuus  9

= 185 pistettä KP --> TK1


Saimme videolle kokeen, joten omien onnistumisien ja virheiden analysointi oli helpompaa. Tässäkin kokeessa oli paljon hyvää, mutta myös paljon asioita, joita on huomioitava harjoittelussa tästä eteenpäin.

Jospa aloitetaan niistä hyvistä puolista. Saimme vihdoin jäävistä täydet pisteet! Niitähän on tahkottu tässä läpi syksyn ja talven.Vaikka meidän molemmat seuraamiset tippuivat kasiin, olen silti tyytyväinen, että Freyalla pysyi kontakti paremmin, eikä se haistellut maata kertaakaan. Sijaistoiminta on siis vähentynyt mistä olen hurjan iloinen. Freya pysyi liikkeiden välillä hyvässä kontaktissa minuun, joten sen kanssa oli helppoa siirtyä liikkeestä toiseen.

 Uskon, että seuraamisen numerot tippuivat, koska Freyan paikka heittelehti ja välillä se otti etäisyyttä minuun pariinkin otteeseen oman hölmöilyni takia. Esim. käännöksissä Freya väisti liikkeitäni mikä näkyy hyvin videolla. Estehypyn numero tipahti, koska Freya hyppäsi laiskasti ja kolautti jalkansa esteeseen. Tässäkin olisin voinut huomioida koiran paremmin ja ottaa enemmän etäisyyttä esteeseen, jolloin Freyan olisi ollut parempi hypätä. Mutta seliseli! Yksi syy siihen, että Freya hyppäsi laiskasti ja kolautti jalkansa on, että Freyan vire kokeessa oli suorastaan flegmaattinen.

Paikkamakuun jälkeen odotimme 2,5 tuntia omaa vuoroamme ja Freya otti rennosti tuon ajan. Niin rennosti, että se maata röhnotti rapsutettavana melkein kaksi tuntia! Välillä kävimme kävelemässä ja lämmittelemässä kokeeseen ja varsinkin puoli tuntia ennen koetta keskityin Freyan sytyttelyyn, mutta eipä se oikein auttanut. Kehään mentäessä Freyan vire laski rauhallisuuden perikuvaksi! Eikä omassakaan vireessäni ollut kehumisen varaa. Minulla oli käsi siteessä pienen tapaturman vuoksi. Sitä jomotti ja särki särkylääkkeestä huolimatta, väsytti ja oma viretila vaikutti varmasti Freyaan, jonka tyyli nimenomaan tokossa on muutenkin aika rauhallinen. Teimme perusvarman suorituksen keräten kasaan 185 pistettä. Tuomari sanoi, että yleisvaikutelma oli hyvä. Mutta en ollut samaa mieltä. Se ei ollut minun Freyaa, joka on aina valmiina ja vastaanottavana seuraavaan tehtävään.

Nyt on mennyt viikko pohtiessa tokoa ja kuvioita, mitä tästä eteenpäin. Mielenkiintoista seuraamisessa on se, että esim. juoksiessani lenkillä Freya vapaana, Freya tulee usein viereeni seuraamisliikkeeseen ja tekee täydellisen suorituksen häntä heiluen ilman, että olen antanut sille seuraamiskäskyä. Itseasiassa Freya tarjoaa aika usein seuraamista, kun en anna sille seuraamiskäskyä. Miksi se ei tykkää seuraamisesta kokeessa? Tilanne, paine, jännitys, oma tunnetilan muutos? Mitä teen väärin??? Ja ennen kaikkea mitä teen kokeessa väärin? Jos olisimme menneet treenaamaan agilityä, sen vire ei todellakaan olisi ollut sitä mitä kokeessa nähtiin.

Freya tarvitsee varsinkin seuraamisen harjoitteluun enemmän yllätyksellisyyttä. Vaihtelevaa palkkaa ja vauhtileikittelyä sekä enemmän vahvistusta siitä, että se tekee oikein. Koska siihen Freya pyrkii! Se ei ikinä sohlaa omiaan treeneissäkään vaan yrittää aina tehdä sen mitä pyydän. Siksi minun täytyy heittää itseni paremmin likoon ja unohtaa ns. virallinen olemus ajatellessani tokoa, koska se luo selkeästi Freyaan epävarmuutta.

Uskon, että myös AVOOn siirtyminen tekee meille hyvää. Siellä on liikkeitä, jotka nostattavat automaattisesti Freyan virettä. Esim nouto on liike, josta Freya todella syttyy! Viime viikolla meillä oli hyvä hallitokotreeni, jossa Freya suoritti liikkeitä taas ihan eri vireessä kuin kokeessa ja näki, että se oikein nautti treenistä! Joten tässä sitä on palapeliä ratkottavaksi.

Niin ja Freyalla alkoi toiset juoksut 1.2. Väliksi tuli 9kk, 4 päivää. Parempaan aikaan eivät olisi voineetkaan tulla. Maaliskuussa olisi muutama herkullinen AVO-luokan koe. Saattaa olla, että ne kokeet tulevat meille liian aikaisin, mutta pidetään mieli avoinna ja katsotaan mihin olemme siihen mennessä kerenneet.

Toinen ALO 1 ja SBCAK rotuyhdistysmestaruus!

Huhhuh minkä tempun teki tämä tyttönen! Olimme lauantaina 2.11. SBCAK järjestämässä tokokokeessa ja Freya poimi kokeesta 190 pistettä ja KP!! Samalla voitettiin yhdistyksen mestaruus.Vieläkin vaikea uskoa todeksi....

 Toisaalta kokeessa nähtiin sitä Freyamaista tekemistä, mihin olen tottunut. Freya tokoili tässä kisassa lähempänä omaa tasoaan, kuin ensimmäisessä kokeessa. Silti menin hyvin nöyränä kohti koetta muistellen meidän ensimmäistä ALO-koetta ja 172,5 pisteen suoritusta, mistä jäi kaikkea muuta kuin varma fiilis. Ja nöyryys kyllä säilyy tämänkin kokeen jälkeen. Freyan viretilan kanssa saa olla tosi tarkkana ja sillä on vielä niin paljon pentumaista koheltamista, että ilman palkkaa se saattaa hyvinkin nopeasti keksiä jotain hänelle mielenkiintoisempaa tekemistä.

Kahden kuukauden motivaatiohinkkaus on kuitenkin tuottanut tulosta ja Freyan vire oli ihan eri tasolla mennessämme kehään verrattuna ensimmäiseen alo-kokeeseen. Freyan hyvä kontakti loi minuunkin varmuutta ja jännitys katosi ennen kehäänmenoa. Niillä fiiliksillä olikin sitten helppo tehdä rento ja hyvä suoritus. Eniten mieltä lämmitti se, että Freyan kontakti säilyi myös liikkeiden välissä. Tätä alettiinkin työstämään heti ensimmäisen alo-kokeen jälkeen.

Vielä olisi yksi alokasluokan koe edessä. Siinä keskitymme (edelleen) seuraamisen viretilan nostoon, joka tässäkin kokeessa laski meidän pisteitä sekä jäävien terävöittämiseen. Avo-luokkaan siirtyminen kiinnostaisi kovasti, mutta Freyaa lapsettaa vielä niin paljon, että motivaation kannalta on parempi hakea se TK1. Mielestäni Freya on edelleen vähän epävarma koetilanteessa. Haluan vielä yhden helpomman kokeen, jossa Freya saa kasvattaa itsevarmuuttaan ennen kuin lisätään vaatimustasoa. Motivaatiotreenit pysyvät siis mukana ohjelmistossa ja hiljalleen käännetään katse kohti avointa luokkaa ;)

Onnittelut myös treenikaveri Hilkalle ja Viiville toisesta ykköstuloksesta! :)

Ei kahta ilman kolmatta, vai?

Tarkoituksena on purkaa omia tuntemuksia siitä missä mennään. Freya lähenee 1,5 vuoden ikää ja tähän mennessä olemme erittäin aktiivisesti harrastaneet agilityä, tokoa ja hakua. Meillä on siis kolme päälajia, joita viime keväänä treenasimme jokaista vähintään kaksi kertaa viikossa. Meillä oli siis välillä viikkoja, jotka sisälsivät kuusi ohjattua treeniä.

Jossain vaiheessa kolmen lajin välillä tasapainoilu alkoi käydä voimille. Huomasin olevani treeneissä ärtyneempi ja pinna oli tiukalla. Tokon treenaamisesta tuli hyvinkin virallista ja unohdin hauskan pidon. Viime talven jälkeen Freyan tokoilu oli todella hyvällä mallilla ja uskon, että olisimme
 tuolloin  suoriutuneet alokokeesta huomattavasti paremmin, kuin toukokuussa, jolloin meidän ensimmäinen kisapäivä koitti.

Ensimmäisessä alokasluokan kokeessa väsymys vaikutti jo meihin molempiin. Selvisimme kokeesta, koska liikkeitä oli hinkattu niin paljon. Vaikka Freyan seuraamisen vire oli ihan hukassa, muut varmat liikkeet keräsivät sen verran pisteitä, että ykköstulos napsahti. Ensimmäinen alo-koe kuitenkin herätti minut. Oliko treenaamisestamme tullut arkista puurtamista yhteisen hauskanpidon sijaan?

Kokeen jälkeen nollasin tilanteen. Vähensimme hakutreenejä ja tokotreeneissä paneuduttiin vireen nostamiseen tekniikkahiomisen sijaan. Toivon, tulokset näkyvät marraskuussa, jolloin on meidän toinen alokasluokan koe, edellyttäen, että Freyan juoksut eivät osu kokeen kanssa päällekkäin (mitä pahoin pelkään). Alokasluokkaan siksi, että haluan saada Freyan vireen kuntoon, ennen kuin siirrymme avoon.

Jälkeenpäin huomaan, että kolmeen lajiin paneutuminen tuolla intensiivisyydellä, omat lähtökohtani koiraharrastuksessa huomioiden, on ollut liikaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että toko ja agility ovat meidän päälajimme. Haku on minulle vielä tuntematon laji, joka vaatii ihan erityistä paneutumista ja keskittymistä, jotta pystymme myös kehittymään.

Haluan kuitenkin ylläpitää sitä, mitä olemme hakurintamalla saaneet aikaan. Freya rakastaa lajia ja tavoitteena on käydä treenaamassa hakua vähintään joka toinen viikko. Esineruutu ja tottis ovat meillä kuitenkin vielä ihan alkumetreillä, joten selvyyden vuoksikin haluan, että saamme Freyan kanssa suoritettua vähintään TK2 tunnuksen ennen kuin alamme jälleen treenaamaan hakua tavoitteellisesti.

Ensi vuoden tavoitteena on metsästää se TK2 meille sekä suorittaa BH-koe. Agilityä rakastamme molemmat, joten tiedossa on varmasti ensimmäiset kilpailut, vaikka sitten mölliradalla! ;) Haluan myös keskittyä kunnolla kahteen lajiin, jotta ei käy niin kuin nyt, että teemme kolmea lajia "vähän sinne päin", hiomatta yksityiskohtia huolellisesti kuntoon. En voi syyttää koiraa virheistä, joita se tekee, jos en ole ensin huolellisesti opettanut asioita sille! Freya on kiltti, nöyrä ja pyrkii aina onnistumaan. Minulla on maailman paras ystävä, joka antaa joka päivä 100%. Miksi en siis minäkin antaisi 100% hänelle.

Katsaus agilityyn

Blogin puolella ei ole juurikaan puhuttu agilitystä, vaikka se on ollut meillä aktiivisesti ohjelmistossa jo puolen vuoden ajan. Aika siis tehdä pieni tilannekatsaus.

Käymme treenaamassa agilityä tällä hetkellä kahdessa eri paikassa. Joka maanantai on Eliitin koulutuksen agility. Lisäksi olemme käyneet seuramme HSKH:n kautta agilityn alkeiskurssilla. Parhaimmillaan meillä on siis kaksi ohjattua treeniä viikossa.

Aloitimme agilityn harjoittelun Eliitin agilityssä edistyneemmät - kurssilla, jossa ei erikseen käydä tekniikkaa yksittäisten esteiden muodossa vaan enemmänkin suoritetaan erilaisia ratoja. Tämän vuoksi erittäin teoria sisältöinen HSKH:n agilityn alkeiskurssi on loistavaa vastapainoa toisena treeninä. HSKH:ssa opettelemme tekniikkaa muutamien esteiden yhdistelmissä ja maanantaina pääsen soveltamaan tekniikkaa radalla.

Freya rakastaa agilityä ja on nopea oppimaan. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen nollatasosta olemme edistyneet sen verran, että Eliitin koulutuksissa pystymme jo ottamaan kahdeksankin esteen helppoja ratoja tekemättä virheitä. Freyaa on sinällään helppo ohjata, koska se irtoaa hyvin ja hakee esteitä itsenäisesti.

 Toisaalta HSKH:n teknisissä treeneissä neljäkin estettä on haastavaa ja minulla on usein ajoitus myöhässä. Keskiviikkona harjoiteltiin neljällä hyppyesteellä takaakiertoa ja kyllä se on sellaista kauhun tasapainoilua minun osaltani, että kerkeänkö oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ;P

Kaikki esteet ovat käyneet meille tutuiksi. Viime viikolla Freya ymmärsi missä pujottelussa on kyse. Oli hauskan näköistä, kun Freya tajusi idean ja alkoi yhtäkkiä itsenäisesti pujottelemaan keppejä! :D En ole varsinaisesti opettanut Freyalle tätä estettä. Muutama helpotettu kuja ja verkoilla harjoiteltu pujottelu, jonka jälkeen Freya tajusi mistä hommassa on kyse. Nyt syksyn teemana on vahvistaa keppien sisään menoa eri kulmista, erilaisten häiriöiden alaisena.

Nyt, kun olemme edistyneet agilityssä, olen alkanut nauttimaan lajista enemmän. Rauhallisuus pitää säilyttää tässäkin, jotta ohjaaminen olisi selkeää ja varmaa. Tosin voisin opiskella aktiivisemmin itsekin agilityn tekniikkaa.
 
HSKH:n alkeiskurssi jatkuu lokakuussa agilityn jatkokurssina, joka kestää ensi vuoden toukokuuhun asti. Samoin Eliitin agility jatkuu toukokuulle, joten meidän talvesta on tulossa melkoisen agilitypainotteista. Kivaa! :)

Freyan ensimmäinen ALO-koe

Viime tekstissä kirjoitin, että kokeen jälkeen ollaan viisaampia ja sitä totta totisesti nyt ollaan! Kyseessä oli siis HSKH:n seuramestaruuskoe. Koe suoritettiin hiekkakentällä ja tuomarina toimi Pirkko Bellaoui.

Tässäpä liikesuoritukset:

Luoksepäästävyys 10 pistettä. Tätä en edes osannut hermoilla, sen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia.

Paikkamakuu sen sijaan jännitti niin paljon, että sydän ei ole varmaan koskaan takonut yhtä lujaa. Freya oli kuitenkin hyvin rauhallinen koko 2min ajan, joten jännittäminen oli turhaa. Freya selvisi paikkamakuusta upeasti ja saimme arvosanaksi 10 pistettä. Suurin paino putosi harteilta tässä vaiheesssa.

Kytkettynä seuraaminen oli meiltä kuitenkin aivan järkyttävän huono. Ennen seuraamista otin  seuruu ympyrää ja Freya seurasi hyvällä vireellä. Freyan vire laski kuitekin samalla sekunnilla, kun minä vastasin "valmis". Minä lähdin eteenpäin ja Freya rupesi haistelemaan maata. Jossain vaiheessa ajattelin jo avittaa Freyan seuraamisen läpi, mutta jotenkin siitäkin selvittiin. Saimme arvosanaksi 7 pistettä.

Seuraaminen taluttimetta meni vähän paremmin, niin kuin aina taluttimetta, mutta samaa vireongelmaa/sijaistoimintaa oli  havaittavissa edelleen, saimme seuraamisesta 8 pistettä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Freya meni käskystä maahan. Palasin Freyan viereen ja annoin käskyn nousta sivulle, mutta Freya vain toljotti minua eikä tehnyt elettäkään. Annoin uuden sivulle-käskyn, mutta Freya oli päättänyt pysyä maassa, joten liike loppui siihen. Saimme 8 pistettä. Mikähän päähänpisto Freyalle tuli tässä, se ei ole koskaan aiemmin jäänyt käskyn saatuaan maahan.

Luoksetulo oli hyvä ja Freya itse nostatti tällä liikkkeellä virettään, saimme 9,5 pistettä. Puolikas piste taisi lähteä aavistuksen vinosta sivulletulo-asennosta.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässä tapahtui myös kummallisuuksia. Seuraamisesta seisomaan jääminen oli ok. Palasin Freyan sivulle ja sanoin napakasti "sivu", jonka seurauksena Freya meni napakasti maahan. Ei ole koskaan ennen tapahtunut missään treenissä...mielenkiintoista :D

Estehyppy oli ihan ok. Mokasin ehkä itse pisteen meiltä tästä liikkeestä, kun annoin seiso-käskyn Freyalle turhan aikaisin. Freya liikahti käskyn saatuaan vielä eteenpäin kohti estettä, joten saimme 9 pistettä.

Kokonaisvaikutus oli 8. Mikä tuli siitä, että Freya suoritteli liikkeiden välissä omia haisteluoperaatioitaan ja jouduin välillä pyytämään Freyaa luokseni uuteen liikkeeseen. Emme ole oikeestaan ollenkaan harjoitelleet liikkeestä toiseen siirtymistä, joten siinä sitten korjailin harjoitteluni hedelmiä. Mistäpä Freya voisi tietää, että keskittyminen pitää pysyä liikkeen jälkeenkin, kun en ole sitä aiemmin vaatinut.

Yhteensä 172,5 pistettä.

Kisan jälkeen oli monta tunnetta yhtä aikaa. Harmitti, kun Freyan jotenkin paineistui minusta niin paljon, että vire laski remmiseuraamisessa. Tiedän että rahkeet olisi ollut paljon parempaankin. Näiden asioiden korjaamiseksi on jo liuta uusia ideoita takaraivossa. Sain myös aiemmalta kurssin vetäjältämme paljon erittäin hyödyllisiä vinkkejä jatkoa ajatellen, joita en tajunnut nyt kokeessa hyödyntää.

Hetken kuluttua onnellisuus kuitenkin valtasi mielen! Meidän ensimmäinen koe ja heti ykköstulos!  Tuloskin riitti kolmanteen sijaan kahdentoista koirakon joukosta. Kaksi keltanokkaa meni kisoihin ja lähti kehästä kunnialla pois kohti uusia haasteita. Onnistuminen nostatti taas treenimotivaatiota ja intoa uusien liikkeiden harjoitteluun ja hauskan pitoon :)

Nyt otetaan Freyalle oikea motivointikuuri tokoa varten. Marrakuussa olisi hyvät kokeet alo-luokassa jonne suuntaamme jos Freya ei aloita sitä ennen toisia juoksujaan. Freya kyllä kaljuuntuu oikein pikavauhdilla tällä hetkellä ja mikäli siskoihin on uskominen niin turkin tiputtamisen jälkeen tulee juoksut. Saapa nähdä miten käy.

Kuusi päivää kokeeseen!

Ensi alkuun ilouutisia, joita saimme viime viikolla, kun Freyan luustokuvausten tulokset tulivat.  Freyalla on A/A lonkat ja 0/0 kyynäreet. Olat ovat kunnossa ja polvethan eläinlääkäri tutki jo kuvausten yhteydessä ja ne ovat myös 0/0. Iso paino lähti harteilta näiden tulosten myötä! :)

Tokokokeeseen on vajaa viikko aikaa ja jännitys kytee jo nyt vatsanpohjassa. Saapa nähdä mitä Freya  tuumaa kokeessa, kun sitä nami/lelu palkkaa ei tule. Tämä suoraan sanottuna jännittää minua tosi paljon! Ja kokeessa pitää saada rento ja hyvä fiilis itsellekin, ettei sorru turhiin virheisiin eikä omalla käytöksellä vaikuta koiran viretilaan. Suurimmat haasteet meillä tulee kokeessa olemaan paikkamakuu ja liikkeestä seisominen.

Torstaina 8. päivä olimme pitkästä aikaa ohjatuissa tokotreeneissä ja mitähän niistä nyt sanoisi...  Positiivista oli se, että Freya ei häiriintynyt muiden koirien läsnäolosta vaan oli siltä osin normaali oma itsensä. Negatiivista oli se, että puoli tuntia treenistä meni taisteluun siitä syökö Freya jäniksen **skaa vai minun tarjoamia nameja. Freya oli selkeästi sitä mieltä, että koska  jäniksen nappuloita saa ihan omatoimisesti hakemalla niin miksipä ruveta tekemää temppuja ruuan eteen. Suoraan sanottuna tuskastuin tässä treenissä aika pahasti. Sillä hetkellä ajatuksia oli miljoona yhtä aikaa: "miksi ikinä ilmoittauduin kokeeseen?, miksi ei olla harjoiteltu enemmän?, miksi Freyan viretila on laskenut?, miksi koira ei ota kontaktia minuun? Miksi kaikki mene juuri NYT takapakkia, kun ei saisi mennä?".

Noh minun pettymyksestä ja ärsyyntymisestähän seurasi vain se, että Freyan viretila laski entisestään. Eikä remmissä seuraamisesta meinannut tulla yhtään mitään, vaan Freyan raivoisa jäniksenpapanoiden metsästys sen kuin jatkui. Ehkä se oli myös Freyalle tapa vältellä minua ja huonoa tuultani ja huono oravanpyörä oli valmis. Jotenkin tästä moodista kuitenkin kammettiin ylös ja esimerkiksi luoksetulo oli treeneissä super hieno ja hyvävireinen.

Tämän treenin jälkeen olen tehnyt Freyalle muutamia pidempiä treenejä joissa on tullut paljon palkkaa ja leikkiä. Olen myös käyttänyt paljon naksutinta. Lauantaina olimme jälleen ryhmätreeneissä ja tällä kertaa Freya toimi hienosti. Minun namit voitti jäniksenpapanat ja Freya tarjosi remmissä sekä ilman sellaista seuraamista, että usko kokeisiin menosta alkoi jälleen nousta. Jospa me sittenkin onnistumme ensi sunnuntaina. Toko näyttäisi sittenkin olevan Freyan mielestä hauskaa ja mielekästä!

Alkuviikko on nyt täynnä ohjelmaa. Tänään on aksa, keskiviikkona otetaan päivällä vielä pieni tokotreeni ja illalla on tekniikka-agility ohjatusti. Muutama paikkamakuu ja hyppyharjoitus. Sitten se on siinä. Muutama päivä ennen kisaa rauhoittuu väkisinkin työvuorojeni takia ja ihan hyvä niin. Sunnuntain jälkeen ollaankin sitten aika paljon viisaampia. :)

Kuulumisia

Nyt on hyvä aika herätellä taas blogia hiljaiselosta ja käydä pientä tilannekatsausta meidän puuhailuista.

20-21.7 vierähti Somerolla, Amazemen paimennuspäivän merkeissä, mikä oli aivan mahtava viikonloppu! Hyypereistä mukana oli Myy, Lova, Nova ja Freya. Täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän käy paimentamassa, sitä enemmän lajiin syttyy. Näiden muutamien paimennuskertojen aikana Freyassa on tapahtunut huimaa kehitystä. Kyllä meidän ohjelmaan taitaa tulla lisää ylläpitäviä harjoituksia tämän lajin suhteen...

paimennuskuvat Jonna Manninen

 

Paimennusleirin jälkeen maanantaina kävimme luustokuvissa Malmilla, eläinlääkäri Apexissa. Kuvautin lonkat, kyynäreet, polvet ja olat. Eläinlääkäri ei antanut minulle suoraa arviota Freyan lonkista, mutta sanoi kuvien olevan oikein siistit ja kuvien perusteella lonkat näyttävät oikein käyttökelpoisilta. Samoin kyynäreet. Kaikki pitäisi siis olla kunnossa. Noh, kohta pitäisi Kennelliiton lausunnon tulla niin saa tietää, että mitä ne käyttökelpoiset todella tarkoittaa. Vielä pitää jännittää hetki.

 Muuten olen antanut tytön levätä, sillä pienen bc tytön elämä on ollut aikamoista haipakkaa kaiken muuttohässäkän ja treenileirien keskellä. Olen nyt muutaman viikon antanut Freyan rauhassa sopeutua uuteen kotiin ja ympäristöön. Paimennusviikonlopun jälkeen olemme käyneet muutamissa hakutreeneissä ja hioneet tokon alo-liiikkeitä itsenäisesti pienissä erissä. Olemme käyneet myös paljon uimassa, nähneet koirakavereita juosseet paljon metsässä vapaana ja muutenkin puuhailleet kaikkea millä olen pyrkinyt rentouttamaan Freyaa ja lataamaan tytön akkuja. Nyt olisi sitten aika alkaa viritellä tyttöä taas tositoimiin...

elämästä naatiskelua

Meillä on varattu paikka tokokisoihin 25.8. Kyseessä on siis Hakunilan Seudun Koiraharrastajien eli HSKH:n seuramestaruuskoe ja olemme ilmoittautuneet ALO-luokkaan. Koe suoritetaan ulkona, hiekkakentällä.

Olen tehnyt Freyalle aika vaihtelevia tokotreenejä ja treenannut hyvin pienissä erissä noin 15min kerrallaan. Palkka on ollut hyvin vaihteleva. Välillä paljon palkkaa, välillä useampia liikkeitä ja vasta sitten palkka. On namia ja välillä lelua. Olen yrittänyt tehdä Freyalle tokosta mahdollisimman yllätyksellistä ja iloista, sillä minua hieman häiritsee Freyan "viettitaso" liikkeitä tehdessä.

Kyse ei ole siitä, etteikö Freya osaisi liikkeitä! Alo-liikkeitä on hinkattu niin paljon, että alan itsekin jo kyllästyä siihen. Lähinnä minulla on epämiellyttävä jännitys siitä kestääkö Freyan motivaatio kokeen läpi, kun tyttö huomaa, että palkkaa ei tulekkaan. Minun tekisi mieli treenata ja treenata tuota kestoa ja palkan vaihtelevuutta, mutta järki kolkuttaa koko ajan, että on tärkeintä, että Freya kokee tokon hauskana ja siksi pitää malttaa. Yleisesti ottaen olen ehkä treenannut tokoa Freyan kanssa liian "passiivisella mielentilalla" ja liikkeistä on palkattu paljon ruokapalkalla. Tällä olen tiedostamatta sitä itse, todennäköisesti laskenut Freyan viretasoa tokoilussa.Esimerkiksi rally-toko likkeissä Freya on täpäkkä, mutta tokoliikkeissä Freysta tulee jotenkin virallinen. Toisaalta lelulla olen saanut Freyalle paljon intoa ja vauhtia liikkeisiin. Mutta entäs ne kisat, jossa lelua ja taisteluleikkiä ei tulekkaan?
Pohdiskelua, pohdiskelua....

Torstaina menemme pitkästä aikaa ohjattuihin tokotreeneihin. Katsotaan miten treenit sujuu siellä ja lisää mietteitä torstain jälkeen....

näihin tunnelmiin..

                                

SBCAK:n leiri Hartolassa 4.7-7. hakuryhmä.

Lupasin kirjoittaa SBCAK:n leirin jälkeen meidän tunnelmista, mutta niinkin voi käydä, että kun päässä on liikaa ajatuksia ja on menossa liian moneen paikkaan yhtä aikaa niin unohtaa bloginsa salasanan. Tilanne korjattu ja päivitys jatkuu....

Olimme siis 2vk sitten Hartolassa leireilemässä. Kuuluimme haku-ryhmään, jossa meidän lisäksemme oli kuusi koirakkoa + kouluttaja. Kouluttajamme toimi leirin ajan Marja Uusitalo, joka oli aivan loistava.

Torstaina 4.7. saavuimme kuuden aikoihin Hartolan koirakeskukseen. Ilta oli sopeutumista ympäristöön, koirien huoltoa ja tankkausta tulevia treenejä varten. Perjantaina pääsimme sitten tositoimiin.

Perjantaina 5.7 koitti Freyan ensimmäinen harjoitus. Olin laatinut aika tavanomaisen perustreenin eli kolme ukkoa noin 30-50m. Uuden maaston ja maalimiehien takia suorapalkalla. Lähetettyäni Freyan matkaan, en oikein osaa sanoa mitä siinä tapahtui. Freya ei tiennyt mihin sen olisi kuulunut mennä, se ei lähtenyt tekemään suoraa pistoa ollenkaan vaan kaartoi oikealle ja jäi sinkoilemaan lähiympäristöön. Kutsuin Freyan luokse ja lähetin uudestaan, Freya sai ääniavun. Vieläkään Freya ei lähtenyt suoraan pistoon. Vasta kolmannella kerralla haamun ja ääniavun kanssa Freya keskittyi ja löysi ensimmäisen maalimiehen ja oli silmin nähden väsynyt sinkoilustaan. Kaksi muuta maalimiestä otettiin haamuilla ja ääniavuilla. Freya löysi molemmat maalimiehet ja oli treenin jälkeen ihan rättipoikki.

Leirin ensimmäinen hakutreeni oli minulle kaikista suurin herätys koko lajiin ja harjoitteluun. Kouluttajan mielipide oli, että Freya on treenannut liikaa samoissa maastoissa ja etsii silmillään. Allekirjoitan kyllä sen, että Freya on liian tottunut nykyisiin hakumaastoihin. Toisaalta Freyalle on aiemmin tehty jo umpipiilojakin, jotka se on löytänyt, hajun avulla, joten kyllä Freya osaa hakea maalimiehiä myös nenällään.

Heikkoon treeniin on varmasti useita syitä, jotka vaikuttivat Freyaan.  Freya on asunut kanssamme isän luona, vaikka ympäristö on tuttu, se ei ole sama reviiri johon Freya on pennusta tottunut ja vaatii varmasti sopeutumista. Nyt oli jälleen uusi ympäristö, uusi metsä, joka oli lisäksi paljon tiheämpi kuin ne metsät joissa Freya on tottunut harjoittelemaan. Ympäristön vaihdos oli kerralla niin suuri, että pienellä bc:llä taisi mennä pasmat sekaisin. Freya treenasi toisena koirana, joten hajuapujakaan ei liiemmin tullut edellisistä suorituksista. Lisäksi ilma oli todella painostavan kuuma ja enteili ukkosta.  Tuulta ei juuri ollut eli keliolosuhteet hakuun olivat jokseenkin haasteelliset. Lisäksi meillä ooli takana reilu kahden viikon tauko hakutreeneistä. En kuitenkaan usko, että koira taantuisi kahdessa viikossa noin paljon. Omissa treeneissä Freya on ollut ihan pro. Näissä treeneissä me palattiin alkuviivoille. Kyllä se vähän pisti miettimään. Toisaalta sain rehellistä palautetta omin silmin nähneenä siitä, millä tasolla olemme tällä hetkellä. Tuli suorastaan huono omatunto siitä, että lähetin Freyan heti alkuun niin haasteelliselle radalle. Onneksi tytön motivaatio on niin kova, että tämä treeni ei vaikuttanut negatiivisesti muihin harjoituksiin.

Perjantain toisella treenillä Freyalle otettiin viisi maalimiestä. Freyalle tehtiin muistikuvapareja eli ensin näytettiin maalimiestä nro 1, katsottiin kun maalimies pakenee ja mentiin katsomaan maalimiestä 2, joka pakeni myös. Freya lähetettiin maalimiehen perään ja sen löydettyään, etsittiin maalimies nro 1. Tällä metodille tehtiin neljä ukkoa, jotka löytyivät hienosti. Freya sai kyllä tehdä kovasti töitä!  Viides maalimies oli lähellä ja tarkoituksella tosi helppo. Freya oli väsynyt treenin jälkeen ja hengitti aika raskaasti. Tytöllä on niin kiire maalimiehillä, ettei se malta edes juoda keskilinjalla ja lopulta useamman kuin kolmen piston jälkeen, Freya alkaa jo silmin nähden väsähtämään. Treeni meni kuitenkin aamuista paremmin. Raskaan päivän päätteeksi veimme Freyan ja Rasmuksen uimaan ja siitä oli molemmilla riemu ylimmillään! Illalla pieni bc nukahti saman tien...

Lauantaina 6.7. hakumetsää vaihdettiin. Freyalle otettiin neljä maalimiestä ääniavuin noin 50 metristä. Tämä treeni meni jo huomattavasti paremmin. Freya teki suoria pistoja ja löysi maalimiehet ilman turhia sinkoiluja. Treenissä oli taas sitä määrätietoista ja itsenäistä Freyaa, jota olen aina tottunut näkemään.

Lauantain toisena treeninä teimme esineruudun alkeita. Tallatulle alueelle tiputettiin esineitä. Sanoin Freyalle käskyn ja kävelimme pientä esineruutua. Freyan löytäessä esineen se otti esineen automaattisesti suuhunsa ja antoi minulle. Tästä tuli huuuuurjat kehut. Siinä ei kauaa mennyt, kun Freya äkkäsi mistä on kysymys. Tästä tulee meidän seuraava työstettävä osa-alue heti, kun normaali elämä rauhoittuu ja pääsemme asettumaan uuteen kotiimme.

Sunnuntaina 7.7. oli oikeat hyvän mielen treenit. Olimme samassa metsässä kuin perjantainakin. Halusin Freyalle kovan leirin jälkeen jotain yksinkertaista ja helppoa, jotta itsevarmuus säilyy. Ensi alkuun otin Freyalle rauhoittumisharjoituksen, koska Freya vahtaa omaa treenivuoroaan niin intensiivisesti, että koira on jo hosumalla väsyttänyt itsensä ihan piippuun ennen kuin pääsemme radalle.

 Teimme Freyalle kaksi maalimiestä. Ensimmäinen piilo oli pitkä pisto ääniavulla. Freya löysi maalimiehen ongelmitta. Toisen maalimiehen kanssa teimme niin, että Freyalle näytettiin kuinka maalimies pakenee metsään. Tämän jälkeen Freya käännettiin ympäri ja maalimies palasi lähelle, kaatuneen puunrungon taakse. Lähetin Freyan, joka ampaisi suoraan tekemään pitkää pistoa. Maalimiehen kohdalla tyttö pisti jarrut pohjaan, kääntyi puunrungolle ja löysi maalimiehen! :)

Tämän jälkeen Freyalle otettiin vielä ilmaisut. Freyaa haukutettiin kolme kertaa kahden eri maalimiehen toimesta ja se meni hyvin. Freya teki 10 haukun sarjaa puhtaasti. Ja tämän tytön haukku ei ole mitään neitittelyä vaan siitä on tullut kunnon "komentavaa" haukkua! Freya sai kehuja ilmaisustaan.

Leirin jälkeen olin kovin ylpeä pienestä urhoollisesta Freyasta. On se vielä kuitenkin kovin nuori(ainakin tuntuu siltä) ja edustimme ryhmämme nuorimpana koirakkona. Freya pisti tänä viikonloppuna koko luonteensa ja kapasiteettinsa peliin ja antoi kaikkensa. On se vaan niin liikuttava persoona <3>Leiristä jäi käteen miljoonia asioita! Uusia harjoitusideoita ja treenitapoja. Joitain muutoksia teemme treenien suhteen tämän leirin myötä. Freya tarvitsee paljon vaihtelevia maastoja ja maalimiehiä, sekä kestoa hakea useampia maalimiehiä radan aikana. Lähdimme leiriltä väsyneinä, mutta tyytyväisinä monta ideaa, harjoitusta ja kokemusta rikkaampana. :)

Viikonloppuna on edessä Amazemen paimennusleiri! Sitä innolla odottaen :)

Freya heittää vapaalle

Blogin päivitys on jäissä ja niin on meidän harrastuksetkin nyt viimeisen kahden viikon ajalta. Syynä on meidän muutto ja asunnon remontointi. Ja voin sanoa, että työtä riittää! Olenkin jo sanonut useaan otteeseen, että onneksi en tiennyt mihin ryhdyin remonttia aloittaessa, voi olla, että uuden asunnon vaatimukset olisivat olleet vähän matalammalla levelillä :D Mutta kyllä työn tulokseenkin saa olla tyytyväinen, meille on tulossa kaunis uusi koti. :)

Hommaa on kuitenkin ollut niin paljon, että Freya on asunut muutaman viikon epäsäännöllisesti isäni luona. Onneksi isän asunto on Freyalle tuttu, ei tarvitse pienen siitä stressata. Sydänhän siinä on särkynyt joka kerta, kun olen jättänyt tytön isän hoitoon, vaikkakin tiedän, että loistavaan sellaiseen. Kuitenkin se kysyvä nappisilmäkatse porautuu suoraan takaraivoon joka kerta, kun ei voi ottaa tyttöä mukaan....

Freya on kuitenkin päässyt nauttimaan olostaan pienestä treenitauosta huolimatta ja on ottanut ilon irti kesälomastaan. Freya on viettänyt paljon aikaa isäni kanssa mökillä ja päässyt tekemään ihan vaan koirien juttuja, kuten uimaan, lenkkeilemään ja jahtaamaan kärpäsiä. Isäni sanoin, tuo koira ei ole hetkeäkään paikoillaan. Yep, I know the feeling! :D

Remontin työläimmät vaiheet ovat nyt kuitenkin takana päin ja olemme Freyan tavoin muuttaneet hetkeksi isäni luokse. Tänään mennään agility-treeneihin parin viikon tauon jälkeen ja torstaina lähdemme neljäksi päiväksi SBCAK:n järjestämälle leirille Hartolaan. Leirillä kuulumme hakuryhmään. Raporttia leiristä viikonlopun jälkeen....

Täydellistä tokottelua!

Eilen oli jälleen avo-luokan tokotunti. Raine oli puolen vuoden tauon jälkeen katsomassa meidän treenejä ja ilmeisesti Freya koki Rainen läsnäolosta suurta ylpeyttä sekä halusi näyttää, että mitäs kaikkea hän onkaan oppinut niin täydellisesti Freya suoriutui! Freya totteli jokaista käskyä kerrasta enkä joutunut kertaakaan korjaamaan mitään liikettä. Työskentely oli tosi varmaa ja minulle tuli varmuus siitä, että Freya oikeasti tottelee heti, kun käsken. Rainen varmaan ajatteli, että no jopas on. :D Ei meidän päivittäistekeminen ihan tällä tasolla ole, mutta eilen Freyalla oli kyllä superpäivä!!

Paikkamakuu: Viisi koiraa maahan-asennossa noin 3m välein. Kesto oli useampi minuutti ja jokainen ohjaaja kävi vuorollaan piilossa esteen takana. Meillä on ollut pienoisia ongelmia paikkamakuun kanssa, koska Freyasta on tullut kärsimätön tässä liikkeessä. Se on viime aikoina liikahdellut ja katsonut ympärilleen levottomasti, jonka jälkeen yleensä nousee seisomaan, mutta ei eilen. Eilen Freya katsoikin minua sellaisella raukealla ilmeellä kuin sanoen: "mamma nou hätä mä voin odottaa tässä vaikka koko päivän". ;D

Seuraaminen: 5 koirakkoa lähti yhtäaikaa liikkeelle. Seuraamisessa oli useita täyskäännöksiä sekä käännökset vasempaan ja oikeaan. Lopussa oli pieni juoksuosuus. Freyan kontakti pysyi koko ajan vaikka en katsonut koiraan. Liikkeen mennessä seis, Freya istui auttomaattisesti viereeni (tällöin annoin välipalkan). Käännöksissä Freyan pitäisi oppia vielä käyttämään enemmän takaosaansa, se on nyt vielä vähän kömpelöä, mutta paranee harjoitusten myötä.

Jäävät liikkeet: 5 koirakkoa yhtäaikaa liikkeelle. Yhdestä käskystä meni maahan ja odotti minun ottaessani etäisyyttä ja palatessani koiran luokse niin, että ensin kävelin ohi ja sitten tulin Freyan viereen, jonka jälkeen vapautus. Seiso-käsky upposi myös kerrasta ja Freya odotti kärsivällisesti. Toteutus samalla tavoin kuin maahanmenossa.

Hyppy: Freya hyppäsi käskystäni ja sanoessani "seiso" jäi odottamaan minun tuloani esteen toiselle puolelle.

Luoksetulo: Freya odotti kärsivällisesti paikallaan. Kutsusta tuli suoraan oikeaan asentoon minua vasten ja toisesta käskystä meni täsmällisesti sivulle niin kuin pitikin.

Luoksepäästävyys: Otettiin tunnin alussa ja lopussa. Molemmilla kerroilla pysyi nätisti ja rauhallisesti sivulla, kun koutsi kävi tervehtimässä Freyaa.

Olisipa jokaisen treenin raportointi tällaista :D Viimeisen liikkeen jälkeen oli kyllä sellaiset bileet Freyan kanssa että huhhuh. Ja tuli kyllä extra-namipalkkaa!!! Olin aivan ällistynyt näistä treeneistä. Toivottavasti pienen bc tytön päähän jäi paljon asioita raksuttamaan tästä tunnista. Täytyy vissiin pyytää Raine säännöllisin väliajoin katsomaan meidän tokoilua, jos sillä on tällainen vaikutus Freyan tekemiseen :D

SBCAK:n erikoisnäyttely Jämsässä

Tänään herätyskello soikin jo aamu viideltä ja suuntasimme kohti Jämsää SBCAK:n erkkariin. Ilma ei meitä suosinut, mutta onneksi sade taukosi juuri meidän kehän alkaessa. Oli mahtavaa nähdä niin paljon tuttuja paikalla varsinkin kaikki Hyyperit ja kasvattaja Marjo. Erityisonnittelut vielä Jonnalle ja Lovalle sekä Mimmulle ja Hopulle, jotka olivat erinomaisessa vedossa tänään! ;)

Freyan arvostelu Elina Haapaniemeltä oli:
13kk vanha merle hyvä tyyppi feminiininen, soma pää hyvä ilme joskin hieman pyöreät silmät, purenta ok poistetusta hampaasta esitetty SKL-todistus, hyvä ylälinja, kohtuullinen kaula, hieman niukasti kulmautunut etuosa, samoin takaa. Askeltaa hyvin sivusta hännän kanto "rajoilla" liikkeessä.
tuloksena: EH

Eihän me viikossa saatu ihmeitä aikaiseksi näyttelyjuoksun suhteen ja nyt siitä korkeasta hännästäkin tuli maininta ;D. Heti, kun tulee uusia koiria ja varsinkin kun ollaan ulkona, häntä karkaa ihan omille ulottuvuuksilleen. Toisaalta jos vertaa meidän edellisen viikon juoksukatastrofiin niin kyllä Freya esiintyi paremmin tänään. Paljon on meillä vielä tekemistä (varsinkin projekti häntä). Freya jaksoi kuitenkin seistä pitkään ja kärsivällisesti paikoillaan, siitä olen edelleen tosi tyytyväinen.

Ja mitenkäs se elämä jatkuu tämän jälkeen? Näyttelyt saavat jäädä hetkeksi odottamaan Freyan kasvamista ja kehittymistä, katsotaan syksyllä uudestaan. Jospa saisimme syksyllä kaikki Hyyperit jälleen saman kehän ääreen:). Freyan juoksut alkavat olla ohi ja karvaa lähtee paljon, joten vedetäänpä tyttö bikinikuntoon ja pohjavillat pois. Onpahan helpompi hengittääkin kesällä.

Meidän treenikesää kuvaa erityisesti yksi sana ja se on toko. HSKH:lla on omat tokokisat elokuussa ja tähtäin ja hinku alo-luokkaan on kova. Kisauran korkkaus toisi myös lisää ponnetta omaan motivaatioon, koska kyllähän me treenataan kovasti juuri sen takia, että päästäisiin jonain kauniina päivänä sinne kisakentille. Meidän kisauran aloitusta jarruttaa myös oma kokemattomuuteni, sillä vielä on paljon opittavaa liikkumisesta ja kaksoiskäskyjen antamisesta. Nekin pitää saada karsittua ennen kuin voidaan astua päivänvaloon.

Kova aikataulu pitää huolen siitä, ettei me ainakaan laiskistumaan päästä. Agility on nyt vähintään kerran viikossa, samoin hakutreenit. Keskiviikkona olimme harjoittelemassa tunnistusnoudon alkeita, jossa Freya tajusi idean heti. Freya on oppinut käyttämään nenäänsä hakutreeneissä mistä näyttäisi olevan hyötyä myös tunnistusnoutoa silmällä pitäen. :)

Ensimmäiset junnusarjan näyttelyt

Back in business! Pahoittelen taas näitä sekalaispostauksia, mutta viikossa tapahtuu tällä hetkellä niin PALJON asioita ettei jokaisesta kerkeä tehdä omaa postausta. Siispä yritän poimia aina ne oleellisimmat tapahtumat päivitykseen...

Raine oli Freyan kanssa 9.5 Somerolla paimennuspäivillä. Freyalla oli kuulemma sujunut erinomaisesti vaikka ensimmäisellä kierroksella oli virtaa riittänyt. Freya ei saanut kunnon lenkkiä ja aktiviteettia muutamaan päivään ennen Someron reissua, koska olin vatsataudissa ja tästä syystä en siis myöskään mukana paimennuspäivänä. Harmittaa! Onneksi Raine lähti urhoollisesti kaksin Freyan kanssa viettämään hyvää treenipäivää. :)

Freya korkkasi ensimmäiset näyttelynsä junnu-sarjassa Helsingin KV näyttelyssä 11.5. Emme käyneet yhdessäkään mätsärissä tai näyttelytreeneissä ennen h-hetkeä, kiitos vatsataudin. Voisin kirjoittaa oman postauksen siitä, mitä tein väärin ennen näyttelyä ja kehään menoa, mutta ehkä se ei ole asian ydin tässä. Freya sai tuomari Johan Juslinilta H:n seuraavalla arvostelulla:

Hyvin kehittynyt runko, liian terävälinjainen pää, suippo kuono-osa, voimaton lanne-osa, tarvitsee kehittyä etuosastaan, liikkuu voimattomasti ja takaraajat rungon alla, karvanlaatu ok.

Mitähän tuohon nyt sitten sanoisi. Ihan kaikesta en ole tuomarin kanssa samaa mieltä, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Siitä olen samoilla linjoilla, että Freya ei liikkunut kehässä hyvin. Tuntui, että Freyalla oli vain juoksut mielessä ja tyttö oli ihan omissa maailmoissaan ehkä jopa vähän flegmaattinen. En saanut Freyaa ravaamaan kauniisti edessäni vaan oikeastaan "vedin" tyttöä perässäni Freyan välillä haistellessa maata ja jolkotellen perässäni. Askel on ihan varmasti jäänyt lyhyeksi ja laiskan näköiseksi. Freya myös juoksi häntä pystyssä, vaikka tuomari ei siitä mitään kommentoinutkaan. Kävelin muutama tunti ennen näyttelyä Freyan kanssa tunnin lenkin, mutta olisin voinut herätellä Freyaa enemmän ennen kehää. Tästä oppia seuraavaan näyttelyyn, joka onkin jo  lauantaina 18.5 SBCAK:n erikoisnäyttely.

Näyttelyiden jälkeen menin seuraavana aamuna Freyan kanssa meidän kodin alakentälle ja juoksutin Freyaa pitkässä ympyrässä monta kierrosta. Tajusin, että olin myös itse juossut kehässä laiskasti, sillä aamulla sain oikean AHAA-elämyksen tuosta näyttelyjuoksemisesta. Ja siinä pitää oikeasti juosta aika kovaa, että Freya lähtee juoksemaan edellä. Nyt Freya ravasi tosi nätisti, kauniilla ja pidemmällä askeleella. Toivottavasti osaan tehdä tuon saman lauantaina kehässä sen kaiken jännityksen keskellä, koska liike oli ihan eri luokkaa kuin edellisen päivän näyttelyssä. 

Innostuneen fiiliksen siivittämänä menin Freyan kanssa näyttelyharjoittelun jälkeen vielä rauniotreeneihin. Ilmeisesti tyytyväisyys ja hyväntuulisuuteni tarttui Freyaan, koska Freya oli raunioilla aikamoisissa fiiliksissä. Nostatin vielä Freyan kierroksia hieman ennen kuin päästin tytön etsimään maalimiestä. Toinen maalimies oli umpipiilossa ja se oli Freyalle hankala, mutta tyttö etsi koko ajan sinnikkäästi, kyselemättä minulta apuja. Se on Freyan yksi parhaimpia puolia hakutreeneissä, että tämä tyttö ei luovuta! Freya etsii niin kauan, että maalimies löytyy. Parasta Freyan suorituksessa oli kuitenkin Freyan haukku! Hyvä draivi pisti Freyan haukkumaan ahneesti heti maalimiehen löydettyään eikä niitä 2-3 sekunnin viiveitä tällä kertaa ollut. Olin ihan super tyytyväinen Freyan suoritukseen. ;)

Kevään hulinoita ja 1-vuotias!

Niin se aika juoksee ja Freyan 1-vuotis syntymäpäivä oli perjantaina 26.4. Syntymäpäivän kunniaksi avattiin myös metsäkausi hakutreeneissä! Freya oli aivan hurmiossa koko oman suorituksensa ajan ja jouduin lähettämään koiran uudestaan maalimiehelle, Freyan sinkoillessa hakualuetta ympäriinsä. Viimein, kun maalimies löytyi, oli haukku sitten aika epävarmaa. Kovasti yritti katsella minuun päin ja hakea tukea haukkumiseen. Noh, kotona huomasin, että Freyalla oli alkanut juoksut, joten se ehkä vähän selittää Freyan treenien käytöstä. Tosin uusi alue ja uusi maalimieskin varmaan vaikuttivat siihen, että ilmaisu takkuili. Haukku on Freyalle vielä epävarmaa ja meidän pitäisi treenata sitä enemmän. Maalimiehen löydettyään Freyalla kestää muutamia sekuntteja ennen kuin haukku irtoaa, se ei siis ala välittömästi niinkuin pitäisi.  

Ensimmäiset kesän näyttelyt kolkuttelevat jo ovella ja allekirjoittaneen verenpaine nousee ;D 11.5 menemme Helsingin Tuomarinkartanoon. Olin katsonut Freyalle kaksi Match Showta, joissa harjoitella sopivaa kehäkäyttäytymistä, mutta ensimmäiseen mätsäriin minulle tuli työvuoro ja toisessa Freyalla alkoi juoksut. Se siitä harjoittelemisesta sitten. Noh, lahjattomat treenaa! ;D On meillä kaksi näyttelytreeniä tulossa ennen tulikoetta, niiden täytyy nyt sitten riittää.

Eilen 2.5 kävimme Freyan kanssa oman seuramme HSKH:n agilityn alkeiskurssin testitilaisuudessa, jonka Freya läpäisi kunnialla. Meidän virallinen agilitytaipaleemme alkaa siis keskiviikkona 15.5 oman vakkariryhmän kanssa!!! :´) En uskonut, että pääsisimme, mutta kävin tekemässä muutamia talkootöitä ja ajattelin, että josko kuitenkin...PLIIIIIS! Ja kyllähän me päästiin! Fiilis on aika katossa, täällä on vaikea päästä etenkin alkeiskursseille mukaan.

Nyt Freyalla tulee sitten olemaan välillä kahdet agitreenit viikossa, koska meillä on yksityisen kautta vuodeksi sovittu myös ohjattu treeniryhmä. Ensimmäisellä yksityisellä tunnilla tajusin kuinka nopea Freya on ja minulla oli ajoitus koiran kanssa aivan pielessä. Muiden koirien suoritusvuorolla olimme jäähyllä ja harjoittelimme rauhoittumista. Freyasta olisi hauskaa mennä hämmentämään muiden koirien suorituksia ja sen paimennusvietti nosti jälleen päätään. Huoh! Kyllä meillä riittää tekemistä!

.... ja allekirjoittanut taitaa lähteä tästä etsimään vuorokauteen lisää tunteja. ;D

kuva Outi Toni

Buukattu toukokuu!

Täällä ollaan elelty hetki hiljaiseloa, tosin meillä se tarkoittaa enemmänkin tyyntä "myrskyn" edellä. Perustreeneissä raunioilla ja tokoilemassa ollaan käyty ja sen lisäksi tehty aika pitkiä lenkkejä, mutta muuten Freya on saanut ladata akkuja, sillä toukokuusta tulee meillä aikamoista hulabaloota. Allekirjoittaneen stressikynnystä lievensi oleellisesti se, että saan pitää osan lomistani 7.5-19.5.

Toki tässäkin kuussa tapahtuu jo mielenkiintoisia juttuja. Alokasluokan tokokurssi alkaa 16.4 ja agility 22.4, missä ollaankin sitten mukana ainakin vuoden ajan joka maanantai.
 
9.5 meillä on Somerolla tiedossa paimennuspäivä, minne on ilmoittautunut myös Freyan ihanainen sisko Myy!
11.5 on tiedossa Helsingin KV-näyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa.
14.5 alkaa BH-koe kurssi ja 16.5 avoimenluokan tokokurssi. Lisäksi 15.5 HSKH järjestää tunnistunoutoon liittyvän oppitunnin johon haluaisin ehdottomasti mukaan!

18.5 on Jämsän Erkkari, jossa tapaamme kaikki Freyan siskot ja kasvattajan. Aivan mahtavaa! :)

Tämän jälkeen tilanne vähän rauhoittuu. Freyalla on ainakin kesäkuuhun asti kolme treeniä viikossa eli agility, BH-kurssi ja avoimen luokan tokokurssi.  Kesäkuussa otamme hetkellisesti vähän taukoa ainakin ohjatuista tokotreeneistä ja palaamme haun pariin. Sitäkin odotamme jo kovasti!
 

mutruhuuli <3>

Meidän jäävien liikkeiden projekti on alkanut etenemään ja olen saanut Freyan liikkeisiin lisää potkua leikin avulla. Leikki toimii hyvin aamu- tai iltaruuan yhteydessä sillä olennaista siinä on, että koko ajan tulee palkkaa. Eli heitetään nami lattialle, Freya hakee sen ja tulee minun luokseni, pyydän istumaan annan heti palkan, heitän namin lattialle jne. vaikea tässä selittää, mutta olennaista on, että se toimii! :D

Lisäksi meidän tokohyppyharjoitukset ovat edenneet. Olemme harjoitelleet 10min noin joka toinen päivä. Lopulta Freyan tajuttua idean, homma on alkanut luistamaan aika hyvin. Freya on alusta asti jäänyt odottamaan palkkaa telineen taakse mikä on helpottanut opettamista huomattavasti.

Tällaista tältä erää. Malttamattomana jo odotamme kesän tulevia tapahtumia ja tuttujen koirakamujen tapaamista!! :)

Malmin viimeiset tokon sisätilatreenit ja vähän muutakin!

Alkuun muutama sana viime viikon tapahtumista.

Viime viikon lauantaina teimme Freyan kanssa reissun Helsingin keskustaan. Ei täällä Vantaallakaan nyt ihan pellossa eletä, mutta halusin Freyalle taas pitkästä aikaa kokemuksia kovasta hulinasta ja ihmispaljoudesta. Ja matkalla Helsinkiin, Freya pääsi ensimmäistä kertaa junaan!

Freya suhtautui junamatkaan rauhallisesti. Ei juuri piippaillut, mutta haukotteli muutamia kertoja, joten kyllä se matka taisi vähän jännittää. Keskustassa hän sinkoili alkuun joka suuntaan, mutta hetken pyörittyään antoi katsekontaktia minuun ja teimme muutamia lyhyitä seuruupätkiä. Päästin Freyan kuitenkin aika vähällä, sillä suurin energia tytöllä meni siihen ihmisvilinään.  Kaikki haitarinsoittajat Freya haukkui, he eivät näköjään ansainneet Freyan luottamusta. Puolen tunnin kävelyn jälkeen Freya oli jo tottunut ympäristöön hyvin ja otti ihan lungisti, kuin millä tahansa lenkillä. Siitä matkamme jatkui junalla takaisin kotiin.

vähän epäluuloinen ilme kuvassa :P

Eilen olimme sitten tämän talven viimeisissä tokon sisätilatreeneissä.  Freyalla oli oikein hyvä moodi päällä ja erityisesti seuraamiseen olin hyvin tyytyväinen. Freya ei edistänyt vaan pysyi tiukasti sivullani juuri oikeassa paikassa. Freya pysyi myös hyvin 1min paikallaolo harjoituksessa, jossa olin selin häneen ja kouluttaja kulki ympäri hallia toisen koiran kanssa tehden häiriöitä. Luoksetulot sujuivat hyvin ja Freya on alkanut löytämään paikkansa tiukasti edestäni. Enää takapuoli ei jää ennakoimaan sivulle menoa, mikä oli meillä pitkän aikaa hionnassa. Monissa liikkeissä on tullut paljon kehitystä ja paikallaoloharjoituksissa Freya on jo aika varma.

Jäävien liikkeiden kanssa meillä tosin on tekemistä. Tuntuu, että seisomaan jääminen on Freyalle liikkeistä vaikein, silloin tulee helposti muutamia askeleita käskyn jälkeen. Maahanmeno puolestaan on toodella herkkä siitä, millaisella äänenpainolla sanon käskyn. Useinkin Freya jää helposti istumaan. Jäävien liikkeiden suhteen olen ehkä tehnyt virheen siinä, että olen avittanut liikkeitä käsimerkeillä. Käsimerkeinhän homma on toiminut loistavasti. Nyt, kun yritän häivyttää niitä,  homma onkin ruvennut takkuamaan. Freyan jääviin liikkeisiin on myös saatava lisää täsmällisyyttä ja rytmiä, koska nyt Freya tekee niitä välillä vähän laiskasti. Tai sanotaan niin, että ne ovat epävarmoja. Välillä toimii kuin ajatus ja välillä niistä ei meinaa tulla mitään. Meidän täytyy vahvistaa istumista, maahanmenoa ja seisomista leikkien avulla, ja unohtaa muutamaksi viikoksi nuo jäävät liikkeet. Katsotaan sen jälkeen mitä tapahtuu...

Tästä eteenpäin meillä jatkuu tokoilut ihan normaalisti. Pyrimme käymään tokotreeneissä ainakin kaksi kertaa viikossa ja hioa näitä alokasluokan liikkeitä kuntoon. Raine rakensi laudoista Freyalle tokon hyppyesteen matalalla rimalla, joten nyt alkaa hypyn vahvistaminen. Se olikin jäänyt meiltä pahasti unholaan. Jospa syksyllä pääsisimme ensimmäisiin alokasluokan kisoihin. Se on ainakin tavoite, johon teemme kovasti töitä :)
 
Tässä kuussa Freyalla on myös juhlat tiedossa, sillä vuoden ikä tulee täyteen 26.4! :)

kaunis hän <3>