Ensimmäiset junnusarjan näyttelyt

Back in business! Pahoittelen taas näitä sekalaispostauksia, mutta viikossa tapahtuu tällä hetkellä niin PALJON asioita ettei jokaisesta kerkeä tehdä omaa postausta. Siispä yritän poimia aina ne oleellisimmat tapahtumat päivitykseen...

Raine oli Freyan kanssa 9.5 Somerolla paimennuspäivillä. Freyalla oli kuulemma sujunut erinomaisesti vaikka ensimmäisellä kierroksella oli virtaa riittänyt. Freya ei saanut kunnon lenkkiä ja aktiviteettia muutamaan päivään ennen Someron reissua, koska olin vatsataudissa ja tästä syystä en siis myöskään mukana paimennuspäivänä. Harmittaa! Onneksi Raine lähti urhoollisesti kaksin Freyan kanssa viettämään hyvää treenipäivää. :)

Freya korkkasi ensimmäiset näyttelynsä junnu-sarjassa Helsingin KV näyttelyssä 11.5. Emme käyneet yhdessäkään mätsärissä tai näyttelytreeneissä ennen h-hetkeä, kiitos vatsataudin. Voisin kirjoittaa oman postauksen siitä, mitä tein väärin ennen näyttelyä ja kehään menoa, mutta ehkä se ei ole asian ydin tässä. Freya sai tuomari Johan Juslinilta H:n seuraavalla arvostelulla:

Hyvin kehittynyt runko, liian terävälinjainen pää, suippo kuono-osa, voimaton lanne-osa, tarvitsee kehittyä etuosastaan, liikkuu voimattomasti ja takaraajat rungon alla, karvanlaatu ok.

Mitähän tuohon nyt sitten sanoisi. Ihan kaikesta en ole tuomarin kanssa samaa mieltä, mutta onneksi ei tarvitsekaan. Siitä olen samoilla linjoilla, että Freya ei liikkunut kehässä hyvin. Tuntui, että Freyalla oli vain juoksut mielessä ja tyttö oli ihan omissa maailmoissaan ehkä jopa vähän flegmaattinen. En saanut Freyaa ravaamaan kauniisti edessäni vaan oikeastaan "vedin" tyttöä perässäni Freyan välillä haistellessa maata ja jolkotellen perässäni. Askel on ihan varmasti jäänyt lyhyeksi ja laiskan näköiseksi. Freya myös juoksi häntä pystyssä, vaikka tuomari ei siitä mitään kommentoinutkaan. Kävelin muutama tunti ennen näyttelyä Freyan kanssa tunnin lenkin, mutta olisin voinut herätellä Freyaa enemmän ennen kehää. Tästä oppia seuraavaan näyttelyyn, joka onkin jo  lauantaina 18.5 SBCAK:n erikoisnäyttely.

Näyttelyiden jälkeen menin seuraavana aamuna Freyan kanssa meidän kodin alakentälle ja juoksutin Freyaa pitkässä ympyrässä monta kierrosta. Tajusin, että olin myös itse juossut kehässä laiskasti, sillä aamulla sain oikean AHAA-elämyksen tuosta näyttelyjuoksemisesta. Ja siinä pitää oikeasti juosta aika kovaa, että Freya lähtee juoksemaan edellä. Nyt Freya ravasi tosi nätisti, kauniilla ja pidemmällä askeleella. Toivottavasti osaan tehdä tuon saman lauantaina kehässä sen kaiken jännityksen keskellä, koska liike oli ihan eri luokkaa kuin edellisen päivän näyttelyssä. 

Innostuneen fiiliksen siivittämänä menin Freyan kanssa näyttelyharjoittelun jälkeen vielä rauniotreeneihin. Ilmeisesti tyytyväisyys ja hyväntuulisuuteni tarttui Freyaan, koska Freya oli raunioilla aikamoisissa fiiliksissä. Nostatin vielä Freyan kierroksia hieman ennen kuin päästin tytön etsimään maalimiestä. Toinen maalimies oli umpipiilossa ja se oli Freyalle hankala, mutta tyttö etsi koko ajan sinnikkäästi, kyselemättä minulta apuja. Se on Freyan yksi parhaimpia puolia hakutreeneissä, että tämä tyttö ei luovuta! Freya etsii niin kauan, että maalimies löytyy. Parasta Freyan suorituksessa oli kuitenkin Freyan haukku! Hyvä draivi pisti Freyan haukkumaan ahneesti heti maalimiehen löydettyään eikä niitä 2-3 sekunnin viiveitä tällä kertaa ollut. Olin ihan super tyytyväinen Freyan suoritukseen. ;)

Kevään hulinoita ja 1-vuotias!

Niin se aika juoksee ja Freyan 1-vuotis syntymäpäivä oli perjantaina 26.4. Syntymäpäivän kunniaksi avattiin myös metsäkausi hakutreeneissä! Freya oli aivan hurmiossa koko oman suorituksensa ajan ja jouduin lähettämään koiran uudestaan maalimiehelle, Freyan sinkoillessa hakualuetta ympäriinsä. Viimein, kun maalimies löytyi, oli haukku sitten aika epävarmaa. Kovasti yritti katsella minuun päin ja hakea tukea haukkumiseen. Noh, kotona huomasin, että Freyalla oli alkanut juoksut, joten se ehkä vähän selittää Freyan treenien käytöstä. Tosin uusi alue ja uusi maalimieskin varmaan vaikuttivat siihen, että ilmaisu takkuili. Haukku on Freyalle vielä epävarmaa ja meidän pitäisi treenata sitä enemmän. Maalimiehen löydettyään Freyalla kestää muutamia sekuntteja ennen kuin haukku irtoaa, se ei siis ala välittömästi niinkuin pitäisi.  

Ensimmäiset kesän näyttelyt kolkuttelevat jo ovella ja allekirjoittaneen verenpaine nousee ;D 11.5 menemme Helsingin Tuomarinkartanoon. Olin katsonut Freyalle kaksi Match Showta, joissa harjoitella sopivaa kehäkäyttäytymistä, mutta ensimmäiseen mätsäriin minulle tuli työvuoro ja toisessa Freyalla alkoi juoksut. Se siitä harjoittelemisesta sitten. Noh, lahjattomat treenaa! ;D On meillä kaksi näyttelytreeniä tulossa ennen tulikoetta, niiden täytyy nyt sitten riittää.

Eilen 2.5 kävimme Freyan kanssa oman seuramme HSKH:n agilityn alkeiskurssin testitilaisuudessa, jonka Freya läpäisi kunnialla. Meidän virallinen agilitytaipaleemme alkaa siis keskiviikkona 15.5 oman vakkariryhmän kanssa!!! :´) En uskonut, että pääsisimme, mutta kävin tekemässä muutamia talkootöitä ja ajattelin, että josko kuitenkin...PLIIIIIS! Ja kyllähän me päästiin! Fiilis on aika katossa, täällä on vaikea päästä etenkin alkeiskursseille mukaan.

Nyt Freyalla tulee sitten olemaan välillä kahdet agitreenit viikossa, koska meillä on yksityisen kautta vuodeksi sovittu myös ohjattu treeniryhmä. Ensimmäisellä yksityisellä tunnilla tajusin kuinka nopea Freya on ja minulla oli ajoitus koiran kanssa aivan pielessä. Muiden koirien suoritusvuorolla olimme jäähyllä ja harjoittelimme rauhoittumista. Freyasta olisi hauskaa mennä hämmentämään muiden koirien suorituksia ja sen paimennusvietti nosti jälleen päätään. Huoh! Kyllä meillä riittää tekemistä!

.... ja allekirjoittanut taitaa lähteä tästä etsimään vuorokauteen lisää tunteja. ;D

kuva Outi Toni

Buukattu toukokuu!

Täällä ollaan elelty hetki hiljaiseloa, tosin meillä se tarkoittaa enemmänkin tyyntä "myrskyn" edellä. Perustreeneissä raunioilla ja tokoilemassa ollaan käyty ja sen lisäksi tehty aika pitkiä lenkkejä, mutta muuten Freya on saanut ladata akkuja, sillä toukokuusta tulee meillä aikamoista hulabaloota. Allekirjoittaneen stressikynnystä lievensi oleellisesti se, että saan pitää osan lomistani 7.5-19.5.

Toki tässäkin kuussa tapahtuu jo mielenkiintoisia juttuja. Alokasluokan tokokurssi alkaa 16.4 ja agility 22.4, missä ollaankin sitten mukana ainakin vuoden ajan joka maanantai.
 
9.5 meillä on Somerolla tiedossa paimennuspäivä, minne on ilmoittautunut myös Freyan ihanainen sisko Myy!
11.5 on tiedossa Helsingin KV-näyttely Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa.
14.5 alkaa BH-koe kurssi ja 16.5 avoimenluokan tokokurssi. Lisäksi 15.5 HSKH järjestää tunnistunoutoon liittyvän oppitunnin johon haluaisin ehdottomasti mukaan!

18.5 on Jämsän Erkkari, jossa tapaamme kaikki Freyan siskot ja kasvattajan. Aivan mahtavaa! :)

Tämän jälkeen tilanne vähän rauhoittuu. Freyalla on ainakin kesäkuuhun asti kolme treeniä viikossa eli agility, BH-kurssi ja avoimen luokan tokokurssi.  Kesäkuussa otamme hetkellisesti vähän taukoa ainakin ohjatuista tokotreeneistä ja palaamme haun pariin. Sitäkin odotamme jo kovasti!
 

mutruhuuli <3>

Meidän jäävien liikkeiden projekti on alkanut etenemään ja olen saanut Freyan liikkeisiin lisää potkua leikin avulla. Leikki toimii hyvin aamu- tai iltaruuan yhteydessä sillä olennaista siinä on, että koko ajan tulee palkkaa. Eli heitetään nami lattialle, Freya hakee sen ja tulee minun luokseni, pyydän istumaan annan heti palkan, heitän namin lattialle jne. vaikea tässä selittää, mutta olennaista on, että se toimii! :D

Lisäksi meidän tokohyppyharjoitukset ovat edenneet. Olemme harjoitelleet 10min noin joka toinen päivä. Lopulta Freyan tajuttua idean, homma on alkanut luistamaan aika hyvin. Freya on alusta asti jäänyt odottamaan palkkaa telineen taakse mikä on helpottanut opettamista huomattavasti.

Tällaista tältä erää. Malttamattomana jo odotamme kesän tulevia tapahtumia ja tuttujen koirakamujen tapaamista!! :)

Malmin viimeiset tokon sisätilatreenit ja vähän muutakin!

Alkuun muutama sana viime viikon tapahtumista.

Viime viikon lauantaina teimme Freyan kanssa reissun Helsingin keskustaan. Ei täällä Vantaallakaan nyt ihan pellossa eletä, mutta halusin Freyalle taas pitkästä aikaa kokemuksia kovasta hulinasta ja ihmispaljoudesta. Ja matkalla Helsinkiin, Freya pääsi ensimmäistä kertaa junaan!

Freya suhtautui junamatkaan rauhallisesti. Ei juuri piippaillut, mutta haukotteli muutamia kertoja, joten kyllä se matka taisi vähän jännittää. Keskustassa hän sinkoili alkuun joka suuntaan, mutta hetken pyörittyään antoi katsekontaktia minuun ja teimme muutamia lyhyitä seuruupätkiä. Päästin Freyan kuitenkin aika vähällä, sillä suurin energia tytöllä meni siihen ihmisvilinään.  Kaikki haitarinsoittajat Freya haukkui, he eivät näköjään ansainneet Freyan luottamusta. Puolen tunnin kävelyn jälkeen Freya oli jo tottunut ympäristöön hyvin ja otti ihan lungisti, kuin millä tahansa lenkillä. Siitä matkamme jatkui junalla takaisin kotiin.

vähän epäluuloinen ilme kuvassa :P

Eilen olimme sitten tämän talven viimeisissä tokon sisätilatreeneissä.  Freyalla oli oikein hyvä moodi päällä ja erityisesti seuraamiseen olin hyvin tyytyväinen. Freya ei edistänyt vaan pysyi tiukasti sivullani juuri oikeassa paikassa. Freya pysyi myös hyvin 1min paikallaolo harjoituksessa, jossa olin selin häneen ja kouluttaja kulki ympäri hallia toisen koiran kanssa tehden häiriöitä. Luoksetulot sujuivat hyvin ja Freya on alkanut löytämään paikkansa tiukasti edestäni. Enää takapuoli ei jää ennakoimaan sivulle menoa, mikä oli meillä pitkän aikaa hionnassa. Monissa liikkeissä on tullut paljon kehitystä ja paikallaoloharjoituksissa Freya on jo aika varma.

Jäävien liikkeiden kanssa meillä tosin on tekemistä. Tuntuu, että seisomaan jääminen on Freyalle liikkeistä vaikein, silloin tulee helposti muutamia askeleita käskyn jälkeen. Maahanmeno puolestaan on toodella herkkä siitä, millaisella äänenpainolla sanon käskyn. Useinkin Freya jää helposti istumaan. Jäävien liikkeiden suhteen olen ehkä tehnyt virheen siinä, että olen avittanut liikkeitä käsimerkeillä. Käsimerkeinhän homma on toiminut loistavasti. Nyt, kun yritän häivyttää niitä,  homma onkin ruvennut takkuamaan. Freyan jääviin liikkeisiin on myös saatava lisää täsmällisyyttä ja rytmiä, koska nyt Freya tekee niitä välillä vähän laiskasti. Tai sanotaan niin, että ne ovat epävarmoja. Välillä toimii kuin ajatus ja välillä niistä ei meinaa tulla mitään. Meidän täytyy vahvistaa istumista, maahanmenoa ja seisomista leikkien avulla, ja unohtaa muutamaksi viikoksi nuo jäävät liikkeet. Katsotaan sen jälkeen mitä tapahtuu...

Tästä eteenpäin meillä jatkuu tokoilut ihan normaalisti. Pyrimme käymään tokotreeneissä ainakin kaksi kertaa viikossa ja hioa näitä alokasluokan liikkeitä kuntoon. Raine rakensi laudoista Freyalle tokon hyppyesteen matalalla rimalla, joten nyt alkaa hypyn vahvistaminen. Se olikin jäänyt meiltä pahasti unholaan. Jospa syksyllä pääsisimme ensimmäisiin alokasluokan kisoihin. Se on ainakin tavoite, johon teemme kovasti töitä :)
 
Tässä kuussa Freyalla on myös juhlat tiedossa, sillä vuoden ikä tulee täyteen 26.4! :)

kaunis hän <3>

Havaittua kehitystä ja tilannekatsaus!

Viime sunnuntain tokotreeneistä jäi kyllä erittäin hyvä mieli. Tunnilla oli haastavia paikalla olo-harjoituksia ja Freya selvisi niistä upeasti. Meillä oli harjoitus, jossa koiran oikealla ja vasemmalla puolella oli viisi koiraa. Eli yhteensä 10 koirakkoa ympärillä. Tehtävänä oli jättää koira paikalle maahan-käskyllä ja käydä palkkaamassa viisi koiraa, oman koiran odottaessa rauhallisesti paikallaan. Ja Freya pysyi! :) 

Jos mietin meidän ensimmäisiä treenejä Tiinan koulutuksessa niin kehitys on kyllä päätä huimaava. Ensimmäisissä treeneissä Freya sinkosi remminsä kanssa joka suuntaan ja lujan keskittymisen jälkeen totteli osaa liikkeistä. Tämän treenin jälkeen Freya oli niin väsynyt, että sitä joutui kotona houkuttelemaan iltalenkille :D Nyt Freya on tottunut hyvin tokoynpäristöön ja muiden koirien läsnäoloon, eivätkä treenit juurikaan väsytä sitä, korkeintaan vähän rauhoittavat. ;)

Tiinan treeneissä olemme tähän asti keskittyneet enemmänkin hyvän pohjan rakentamiseen kuin esim. yksittäisten alokasliikkeiden hiomiseen. Toki niitäkin on ollut ja esimerkiksi luoksepäästävyys on Freyalla todella hyvällä mallilla. Vieraan ihmisen tullessa tervehtimään Freyaa, tyttö istuu rauhallisesti vierelläni ja olen jo oppinut luottamaan siihen, ettei Freya lähde remmissä sinkoilemaan tervehtijää vastaan.

2 min paikalla makuu onnistuu jo hyvin tokoryhmässä, tosin minun etäisyyteni koiraan on vain muutamia metrejä. Freya kestää jo häiriöitä ihan eri tavoin kuin aloittaessamme. Paljon kehitystä!

Seuraaminen on ihan hyvällä mallilla sekin. Freya käyttää hyvin takaosaansa käännöksissä. Tosin seuraaminen voisi olla vielä intensiivisempää. Tämä sujuu paremmin vapaana kuin kytkettynä.

Jäävien liikkeiden harjoittelu on vähän unohtunut meiltä hyvän alkuharjoittelun jälkeen. Freya kyllä jää käskystä niin maahan, istumaan kuin seisomaankin, mutta tarvitsee jonkun verran avitusta ainakin seisomaan jäädessään. Tämä osa-alue ei myöskään ole vielä tuonut minulle varmuutta siitä, että Freya varmasti tottelee käskyjäni. Näistä oli muuten kotiläksyjä ensi sunnuntaille. Koiran pitää jäädä paikalleen makaamaan tai istumaan ohjaajan hölkätessä koiran vierellä ja antaessaan käskyn. Saas nähdä kuinka selviämme. Meillä on ainakin hyvin aikaa harjoitella näitä kotioloissa sillä allekirjoittanut on kuumeen vuoksi kotona sairastamassa eikä suinkaan Tampereella. Tampereen jaksoa muuten jäljellä enää 1 viikkoa, aivan huikea fiilis!

 Luoksetulo on myös mennyt ainakin treeneissä hyvin ja Freya tulee moitteettomasti perusasentoon. Tosin välillä joutuu antamaan vielä uuden käskyn, jotta Freya istuu tiiviimmin sivulla.

Estehyppyä emme ole harjoitelleet juurikaan pentukurssin jälkeen ja tämä onkin seuraava osa-alue joka tulee ihan tosissaan työn alle.

Kokonaisuutena olen hyvin tyytyväinen meidän tekemiseen tällä hetkellä. Minun ja Freyan suhde on jollain tasoa syventynyt nyt aivan lähiaikoina ja minulla on tullut paljon enemmän luottamusta siihen, että Freya tottelee käskyjäni. Tämä näkyy niin toko- ja hakutreeneissä kuin ihan arkielämässäkin. Tosin edelleen odotamme niitä ensimmäisiä juoksuja, saas nähdä kuinka "dramaattiset" ne ensimmäiset juoksut on ja mitä sen jälkeen tytössä tapahtuu.

Tokon alokasliikkeissäkin meillä on vielä aika paljon tekemistä. Nyt kun Freya täyttää vuoden (se on jo ihan pian!!!), meillä alkaa asteittain tulla vaativampia harjoituksia. Vähitellen pitäisi myös alkaa vähentämään Freyan palkkakertoja ja antaa enemmän palkaksi vain kehuja lelun tai namin sijaan.

Operaatio haukku!

Minua on pitkään ahdistanut ajatus tuosta haun rullailmauksesta. Jokaisessa treenissä rullan tuonti on mennyt vähän niin ja näin. Ilmaisun huonot treenit ovat myös vieneet motivaatiota talven rauniotreenien suhteen, koska kokoajan on tuntunut, että junnaamme vain paikallamme. Samaan aikaan, kun olen paininut näiden ajatusten kanssa, Freya on jonkun verran ruvennut haukkumaan esim. kaukana olevia "epäilyttäviä" kohteita. Niinpä viime sunnuntaina ennen rauniotreenejä ajattelin, että jospa se tyttö kuitenkin haukkuisi.

Otin namin käteen ja toistin Freyalle käskyä "sano" ja yllytin haukkumaan. Tässä meni aika kauan aikaa, ennen kuin Freyan kärsivällisyys meni siihen pisteeseen, että tuo lopulta haukahti - ja samantien annoin kinkkua palkaksi. Tämän jälkeen tyttö äkkäsi homman ja rupesi tekemään yksittäisiä haukahduksia käskystä. Alkuun näki korvien asennostakin, että Freya vähän epäröi "onkohan tää haukku nyt ihan okei", mutta yritin kovasti rohkaista Freyaa.

 Lopulta edistyimme siihen, että Freya haukahti treeneissä Rami-koutsille ihan useaan otteeseen. Ja siitäkös minä innostuin! Freyan haukkuminen toi ihan käsittämätöntä intoa ja motivaatiota minulle. Nyt olemme pienissä erissä muutaman kerran vahvistaneet haukkua. Enää yksi haukahdus ei riitä vaan asteittain vaadin Freyalta vähän enemmän. Tuo tyttö on luonteeltaan sen verran täpäkkä ja kuumenee niin nopeasti, että kunhan Freya oppii yhdistämään haukun maalimieheen, niin kyllä se haukkuminen sieltä tulee. Onneksi mennään jo maaliskuuta. Kunhan lumet sulaa niin tätä kaksikkoa näkee kyllä hakumetsällä!

Nyt 10.3 eli viikko haukkumisen opettamisesta, olemme edistyneet siinä määrin, että tänään Freya ilmaisi molemmat maalimiehet haukkumalla. Oli kyllä aikamoinen voittajafiilis! Otimme tänään ison ison edistysaskeleen ilmaisun suhteen! Eikä Freyan haukku tullut enää epäröiden vaan tuo räksytti ja komensi innoissaan maalimiehen löydettyään. WIHUUUU!

Illalla meitä odottaa vielä tokotreenit... ;)

"kurre"

Arjen haasteita ja puuttuva palanen!

Kaksi viikkoa sitten silmäni osui Freyan hampaaseen ja vatsalaukussa tuntui inhoittava "muljahdus". Freyan oikeasta yläkulmurista nimittäin puuttui pala ja hampaan sisimmästä näkyi pieni musta piste. Sain kahden päivän päähän hammaslääkäriajan Anidentille Veikkolaan, jossa käytiin läpi Freyan hampaan tilanne.

Eläinlääkärin arvio oli kerralla selvä. Hampaan juurikanava oli auki ja kulmuri pitäisi joko poistaa tai paikata. Paikkauksen varjopuoli oli se, että koska Freyan hampaat on vielä kehitysvaiheessa, hampaasta jäisi paikkauksesta huolimatta hauras ja murtumaherkkä. Lisäksi paikattu hammas vaatisi vuoden välein kontrollikäyntejä, jolloin koira olisi nukutettava. Tämän diagnoosin jälkeen valinta hampaan kohtalosta oli helppo. Ehdottomasti kulmurin poisto mielummin kuin elimistöä kuormittavat nukutukset ja kontrollit!


Niinpä Freyan oikea kulmuri poistettiin ja Freya toipui operaatiosta hyvin. Operaatio tosin tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan, koska minun oli lähdettävä kuudeksi viikoksi Tampereelle, josta nyt kirjoittaessa on lusittu kaksi viikkoa. Freyalla nimittäin määrättiin kahden viikon purukielto ja nukutuksesta kahteen päivään ei saanut tehdä kuin tarpeillakäyntilenkit. Reippaana tyttönä Freya sitten keräsi vähän kierroksia näinä kahtena päivänä liikunnanpuutteen takia! Onneksi isäni on tullut apuun näiden kuuden viikon ajaksi ja ulkoillut Freyan kanssa aika super lenkkejä! :) On kyllä helpompi olla Tampereellakin, kun tietää että tyttö on hyvissä käsissä ja saa runsaasti liikuntaa. 

Hampaan poisto ei vaikuta Freyan purentaan tai meidän harrastuslajeihin eikä yläkulmurin poissaoloa itseasassa edes huomaa. Tuolla tytöllä on muutenkin yleensä suu kiinni, kun ei ole kova haukkumaan :D Eli alkujärkytyksestä toivuttuamme voimme huokaista helpotuksesta ja todeta, että elämäämme ei tule minkäänlaisia muutoksia vaikka hammas poistettiin. Saas nähdä miten näyttelyissä sitten käy. Meillä on kyllä eläinlääkärin todisus siitä, että hampaan lohkeaminen on tapaturma. Täytyy kyllä sanoa, että olen TODELLA tyytyväinen Anidentin toimintaan kaikin puolin. Eläinlääkäri teki todella siistiä jälkeä ja tikit parantuivat kahdessa viikossa hyvin ilman minkäänlaista tulehdusta.

Minun kuuden viikon koulutuksesta johtuen Freyalla on nyt hetkellisesti treenit vain sunnuntaina eli rauniot aamulla ja illalla toko. Huhtikuun alusta alkaa sitten vuoden kestävä agilitykurssi josta olen niin super super onnellinen!!! Jotenkin musta tuntuu, että Freyakaan ei pistä pahakseen agilityn alkamista. ;D

Näissä tunnelmissa kohti kevättä! Onneksi päivät ovat alkaneet pidentymään ja illaksi riittää jo enemmän päivänvaloa! :)